


Yhteistyökumppanin mainos:


Monet ihmiset kulkevat menopeleillä, mutta työkseen ajoneuvoja ajavat kulkevat tulopeleillä.
Sattuipa kerran, että muuan mies ajeli täyssähköisellä Hyundai Kona -katumaasturillaan maantiellä menemään.
Kuinka ollakaan, Konaan tuli moottorivika ja matka katkesi. Onneksi Kona oli viisaasti hajonnut juurikin autokorjaamon viereen.
Ei muuta kuin autoa korjaamolle työntämään.
Ikävä kyllä, korjaamo paljastui Volvon merkkihuolloksi, mutta ystävällinen korjaamopäällikkö lupasi kuitenkin hoitaa Konan kuntoon. Antoipa vielä kahvimukin käteen, ohjasi nojatuoliin istumaan ja pyysi odottamaan puolituntia.
Puolen tunnin päästä mies saikin autonsa. Hän lähti ajamaan ja ihmetteli, kuinka tehokas moottorista olikaan tullut. Kiihtyvyys oli aivan toista luokkaa kuin ennen!
Kahdensadan metrin ajon jälkeen Kona kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Mies ihmetteli hetken ja kokeili käynnistää uudelleen. Taas auto kulki kuin unelma, mutta vain kaksisataa metriä.
Lopulta mies käänsi Konansa ja ajoi kahdensadan metrin töksäyksin takaisin korjaamolle. Meni sitten valittamaan korjaamopäällikölle koneessa olevan vikaa.
Korjaamopäällikkö antoi uuden kahvimukin ja sanoi, että viidentoista minuutin päästä Kona on varmasti kunnossa.
Ja niin kävikin. Varttitunnin päästä mies sai rakkaan katumaasturinsa, teki koeajolenkin ja auto kulki kuin unelma. Ei enää töksähdyksiäkään.
Uteliaana hän kysyi korjaamopäälliköltä, mikä koneessa oli oikein ollut vikana.
Korjaamopäällikkö selitti, että eihän heillä Hyundain täyssähkömoottoreita varastossa ollut, oli pitänyt laittaa Volvon tuulilasinpyyhkimen moottori.
Ensiasennuksessa asentaja oli vain unohtanut sen tihkuasentoon.
Miten saada tyhmä sanomaan “on“ -sana väärinpäin?
- No?
- Sinä juuri sanoit sen.
Kolme kaveria meni kioskille.
Ensimmäinen sanoi myyjälle:
- Salmiakkimerkkareita eurolla.
Myyjä otti tikkaat ja kiipesi hakemaan purkin ylähyllyltä, antoi salmiakit ja laittoi purkin takaisin.
Toinen poika vuorostaan:
- Salmiakkimerkkareita eurolla.
Jälleen myyjä kiipesi hakemaan purkin ylähyllyltä, antoi salmiakit ja kysyi kolmannelta pojalta:
- Otatko sinäkin salmiakkimerkkareita markalla?
Kolmas poika vastasi:
- En.
Myyjä kiipesi tikkailla jälleen ja laittoi purkin takaisin ylähyllylle.
Kun myyjä palasi takaisin tiskille, kolmas poika sanoi:
- Salmiakkimerkkareita kahdella eurolla!
Mitä narkkari sanoi baarin pitäjälle, kun kahvia tilasi?
- Laitahan piri pintaan.
Kaveriporukka suunnitteli tulevaa kalareissua, jolloin Hannu kertoi heille, ettei voisikaan lähteä, koska vaimo ei tällä kertaa päästäisikään häntä.
Seuraavalla viikolla kun kaverit saapuivat järvelle, he yllättyivät nähdessään Hannun laturilla virveli kädessä juomassa kaljaa.
Kaverit kysyivät:
- Miten sait vaimosi puhuttua ympäri?
Hannu vastasi:
- Eilen illalla kun tulin kotiin istahdin sohvalle ja otin kaljan unohtaakseni murheeni siitä etten pääsisi kalaan. Silloin vaimoni tuli takaani ja
peitti molemmat silmäni sanoen, “Yllätys“.
Hannu ottaa kaljasta hörpyn ja jatkaa tarinaansa:
- Kun poistin hänen kätensä huomasin että hän seisoi takanani läpinäkyvässä yöpaidassa ja sanoi, “Kanna minut makuuhuoneeseen ja sido minut sänkyyn, niin voit tehdä mitä ikinä haluat“.
Kaverit odottivat nyt uteliaina loppuratkaisua ja Hannu sanoi:
- Joten tein niin ja nyt olen täällä!
Kolme miestä istuu junassa.
Yksi miehistä on parimetrinen, bodattu, härkäniskainen korsto.
Toinen on tavallinen, keskikokoinen ja keskimittainen mies.
Kolmas on pieni, hintelä äijänrääpäle.
Korsto kysyy kahdelta muulta tyypiltä:
- Mi-mi-mitä-hä-hän ke-ke-kello o-o-on?
Keskikokoinen mies vastaa:
- Minulla ei ole kelloa.
Korsto ja keskikokoinen mies huomaavat, että pikkumiehen ranteessa, hihan alta pilkistää kello.
Korsto kysyy pikkumieheltä:
- Pa-pa-paljon-ko-ko ke-ke-kello o-on?
Pikku mies on aivan hiljaa ja katselee vain ikkunasta eikä ole huomaavinaankaan. Korsto toistaa kysymyksensä, mutta mies on edelleen hiljaa.
Pian tulee pysäkki ja korsto poistuu junasta.
Keskikokoinen mies kysyy pikkumieheltä ihmeissään:
- Miksi et vastannut korstolle, vaikka sinulla on kello ranteessa?
Pikkumies vastaa:
- O-o-olisitk-k-ko i-i-itse ha-ha-halunnut sa-sa-saada tu-tu-turpiin?
Deitti:
- Mitä teet työksesi?
Minä:
- Työskentelen eläinten kanssa joka päivä.
Deitti:
- Voi miten söpöä! Pelastatko niitä?
Minä:
- Tavallaan… mutta en kovin pitkäksi aikaa.
Deitti:
- …?
Minä:
- Olen teurastaja.
Jos pyörän satula on vinossa tai säädetty muuten huonosti, voi todeta satulan olevan:
- Päin persettä.
Mikä on intialaisen karvaisen nudistin pahin painajainen?
-Täi mahal











