


Mainos:


Montako turkulaista tarvittiin ruuvaamaan kiinni Suomen ensimmäinen hehkulamppu?
- Ei yhtään. Suomen ensimmäisen hehkulamppu sytytettiin Tampereella. Turkulaiset sen sijaan tuikkasivat koko kaupungin tuleen.
Kolme vampyyria meni baariin.
Ensimmäinen tilasi pienen lasillisen verta, toinen tilasi ison lasin verta ja kolmas vampyyri pyysi kupillisen kuumaa vettä.
Kaksi muuta ihmettelivät verilasit käsissään ja kysyivät:
- Miksi otit kuumaa vettä?
Kolmas vampyyri otti taskustaan käytetyn tampoonin ja sanoi:
- Minä juon nykyään teetä.
Savolaisilla on niin huono suuntavaisto, että ne nukkuu sängyssäkin poikittain.
Mies kysyi kaverilta:
- Oletko koskaan nähnyt lentäviä lautasia?
Kaveri vastasi:
- En sen jälkeen kun erosin vaimostani.
Gigantin myyjän kehityskeskustelu esimiehen kanssa.
Myyjä:
- Tarvitsen palkankorotuksen.
Esimies:
- Se on vaan tyhmää maksaa liikaa.
Oletko aina miettinyt, miksi tyypit sanovat “ken tietää“ ?
Vaikka ei Keniltä ikinä kuitenkaan kysytä sit mitään.
Milloin Pinokkio sai tietää olevansa puusta tehty?
- Kun hänen käsi syttyi palamaan.
Kenenkä nimeä ei osattu päättää?
- PasiAnssi
Renki teki naisiin lähtöä ja kysyi isännältä taskulamppua matkaan.
Isäntä sanoi, että en sitä minäkään taskulamppua tarvinnut kun tuon oman emännän hain taloon.
Renki siihen, että juu, sen kyllä näkee sinun emännästä.
Lapissa oli kova pakkastalvi, toimittaja aamukahvilla soitteli ja kyseli, miten kova pakkanen missäki on.
Soitti ensin Muonion Matille, ja kysy paljoko on pakkasta?
- Miinus 52 astetta, kuulu vastaus.
Sitten toimittaja soitti Enontekiölle Aslakille:
- Paljonko sitä teillä on pakkasta?
Aslak:
- Nah, ootappako mie katton... Miinus viistoista astetta.
Toimittaja ihmetteli että miten se on mahollista, kun kerta Muoniossaki on -52 astetta?
Aslak tuumasi:
- Nah, onkhan niillä Muoniolaisilla net mittarit sithen ulkhona?
Työparina työskennelleet kaksi muuraria saivat potkut.
- He olivat tehneet saumatonta yhteistyötä.
Rainer kertoi kaverilleen:
- Kun minä aamulla lähden kotoa töihin, niin läpsäisen hellan ääressä seisovaa vaimoani Jasmiinaa, pepulle. Ja kun minä palaan töistäni kotiin, näen minä vaimoni vielä seisovan siinä hellan äärellä, ja yhä hänen pakaransa väreilevät siitä, kun minä lähtiessäni häntä läpsäisin.
Kaveri:
- Ohhoh, onko hän niin lihava?!
Rainer:
- Ei, ei vaimoni lihava ole! On vain niin lyhyet työpäivät.











