


Yhteistyökumppanin mainos:


Miksi oluttuopissa on aina vaahto eli kruunu?
- Jotta humalassakin tietää, kummasta päästä tuoppia pitää juoda.
Hoiperteleva juoppo nykäisi vastaantulevaa rouvaa hihasta ja kysyi:
- Mitä kello on?
Rouva huitaisi miestä käsilaukulla keskelle naamataulua ja huusi:
- Löi juuri yksi!
Tällin saanut mies totesi:
- Olipa hyvä ettei ollut kaksitoista.
Mies pyysi tarjoilijalta illallisen jälkeen kahvin ilman konjakkia.
Tarjoilija vastasi:
- Kävisikö ilman viskiä, koska meillä ei nyt satu olemaan konjakkia?
Poika kysyi isältään mietteliäänä:
- Isä, mitä tarkoittaa alkoholisti?
Isä vastasi asiallisena:
- Katsohan tuonne joen toiselle puolelle. Siellä on neljä koivua. Alkoholisti olisi sellainen, jonka mielestä siellä on kahdeksan koivua.
Poika:
- Isä, minä näen vain kaksi koivua.
Nalle Puh ja Nasu olivat Ihaa -aasin luona ryypiskelemässä.
Muutaman tunnin päästä juomat alkoivat olla lopussa, joten Puh soitti Risto Reippaalle ja pyysi häntä tuomaan lisää juotavaa.
Risto Reipas:
- Kyllä minä voin tuoda. Mutta missä te oikein olette?
Nalle Puh sammalsi:
- Ihaan pihaalla...
Oli raittiusliikkeen kokous, missä esitelmöitsijä otti lasin viinaa ja pisti siihen madon.
Mato kuoli heti.
Esitelmöitsijä kysyi:
- Mitä opimme tästä?
Eräs vanha mummo vastasi:
- Ainakin sen, että jos on matoja mahassa, ryyppy ei ole pahitteeksi!
Kaksi palvelutalossa asuvaa vanhaa pappaa piti tapanaan aina silloin tällöin tissutella salaa viinaksia. Lisäksi heillä oli jo molemmilla joitain korkeasta iästä johtuvia vaivoja.
Toinen selitti:
- Lasista tahtoo läikkyä puolet yli kun on tuo Parkinsonin tauti.
Siihen toinen:
- Sinulle sentään jää toinen puolikas lasiin. Minulla taas on tuo Alzheimerin tauti enkä aina muista mihin jätin koko juomalasini.
Jänis löysi metsästä kossupullon ja koska hän oli kuullut huhuja kyseisestä aineesta, päätti sitten kokeilla sitä itsekkin.
Jänis kulautti pullon lopun kituusinsa ja nukkumatti siinä tulikin saman tien ja hän tuupertui sammalikkoon.
Kuinka ollakkaan, paikalle lompsotteli kettu.
Repolainen katseli sammunutta jänistä vesi kielellä ja oli juuri iskemässä siihen leukansa, kun paikalle jolkotteli susi, joka vaati saalista omakseen.
Alkoi lyhyt mutta ankara taistelu, jossa Repolainen sai surmansa.
Juuri kuin susi oli alkamaisillaan aterialle, tuli paikalle karhu.
Metsän kuningas vaati oikeutetusti saalista itselleen, mutta susi ei luopunut siitä vapaaehtoisesti.
Karhu huitaisi kerran, ja sudelle kävi kalpaten.
Vähänkö mesikämmen tiesi, että hän oli koko ajan ollut metsästäjän tähtäimessä. Vain yksi laukaus ja karhu lyyhistyi ketun, suden ja jänön viereen...
Metsästäjä tuli paikalle, näki raatoläjän ja tuumasi sitten:
- Tuossa on kyllä niin paljon lihaa, että parasta lähteä hakemaan traktoria.
Kun metsästäjä oli poistunut, jänis heräsi silmät krapulasta verestäen ja armoton jysäri ohimoilla.
Se katseli raatoja ja tuumi:
- No huh huh... Kaikkea sitä tuleekin kännipäissään tehtyä...
Tapahtui aikana, jolloin netin käyttö ei ollut niin yleistä kuin nykyään, vaan asiat hoidettiin puhelimitse.
Eräs herrasmies Kustavista, oli päättänyt tilata erikoisoluita baarikaappiinsa Helsingistä asti.
Hän soitti panimolle ja tiedusteli, että koskahan se olut olisi Kustavissa.
Puhelimessa vastattiin:
- No... Se on yleensä siinä pari tuntia nauttimisen jälkeen...
Neljä juopunutta miestä seisoskeli metelöimässä Koistisen omakotitalon pihalla.
Lopulta rouva Koistinen tuli aamutakissa ulos ja kysyi, että mikä miehillä on oikein hätänä?
Yksi miehistä kysyi:
- Oletteksh te rouva Koishtinen?
Rouva:
- Olen kyllä.
Mies:
- Shanokaash shitten, kuka meishtä on herra Koishtinen, niin me loput voimme mennä kotiin.








