


Yhteistyökumppanin mainos:


Pikku Kalle oli löytänyt isänsä viinakätkön ja sitten piilottanut viinapullon.
Isä sitten perjantai iltana penkoi kaappeja läpi tuohduksissaan, ja lopulta kysyi pikku Kallelta:
- “Oletko nähnyt pulloa jossa on läpinäkyvää nestettä?“
Pikku Kalle vastasi:
- En, koska join sen...
Ahti Karjalainen istui pariisilaisessa katukahvilassa ja siemaili konjakkia.
Ranskalainen raittiusintoilija saapui paikalle ja huomautti:
- Tiedättekö, että alkoholi tappaa miljoona ranskalaista vuosittain?
Ahti Karjalainen jatkoi juomistaan ja totesi:
- Mitä se minun juomiseeni kuuluu, minä olen suomalainen.
- Huomenta, onko tämä alkoholistien auttava puhelin?
- kyllä on.
- Hyvä, kuinka Mojitoja tehdään?
Mikä kala ei osaa uida?
- Kännikala
Hyvää juhannusta kaikille! toivotti pikkutuiterissa ollut kaveri kuuluvasti tultuaan sisään pubiin.
Baarimikko ihmetteli ääneen:
- Juhannusta? Nythän on uudenvuoden aatto.
Kaveri mietti huolestuneena:
- Voi hemmetti. Nyt kyllä vaimo on tosi, tosi vihainen. En minä koskaan ennen, en ikinä, ole ollut näin paljon myöhässä kotoa.
Kapteeni on humalasha, kuului lentokoneesta lennonjohtoon.
Entäs varakapteeni? tiedusteli lennonjohto.
Hänkin on humalasha, kuului koneesta.
No, kenen kanssa minä sitten oikein keskustelen? ihmetteli lennonjohto.
Täshä on autopilotti.
Miksi suomalainen puukottaa usein parhaan kaverinsa?
- No Suomessa on sellainen tapakulttuuri...
Tapahtui aikana, jolloin netin käyttö ei ollut niin yleistä kuin nykyään, vaan asiat hoidettiin puhelimitse.
Eräs herrasmies Kustavista, oli päättänyt tilata erikoisoluita baarikaappiinsa Helsingistä asti.
Hän soitti panimolle ja tiedusteli, että koskahan se olut olisi Kustavissa.
Puhelimessa vastattiin:
- No... Se on yleensä siinä pari tuntia nauttimisen jälkeen...
Mies huusi tilauksen rojahdettuaan väsyneenä pubin baaritiskin ääreen:
- Iso tooppi!
Baarimikko kyllä tajusi hyvin, mistä oli kyse, mutta ei millään malttanut olla sanomatta:
- Mikä ihmeen “tooppi”?
Mies:
- Anteeksi, tarkoitin tuoppi, mutta katsokaas kun minä olen ammatiltani ydinfyysikko.
Kun Rysänperän vanha isäntä Roope täytti kunnioitettavat pyöreät sata vuotta, koko kylä oli kutsuttu synttärikekkereille.
Hyvissä ajoin ennen juhlapäivää Roope itse pistäytyi kylän viinakaupassa ja osti kolme kokonaista pulloa jaloviinaa juhlan kunniaksi.
Kun siinä nuori myyjä alkoi sitten kohteliaasti ihmetellä, riittäisivätkö kolme pulloa ihan koko kylän juhliin, Roope madalsi ääntään ja kuiskasi tuskin kuuluvasti:
- Yksi pullo näistä onkin nimismiehelle, toinen pullo kirkkoherralle ja kolmas pullo teidän liikkeenne johtajalle... Niille kun ei oikein uskalla mennä pontikkaa tarjoamaan.











