


Yhteistyökumppanin mainos:


Veneilemään lähtevä mies pohtii, mitä tehdä jos vene kaatuu, kun ei ole pelastusliiviä.
Vaimo keksi:
- Pidä kullistas kiinni. Se ei ole koskaan mennyt pohjaan asti.
Mies lähti Thaimaaseen A- plus luokan matkalle, eli ilman vaimoa ja jätkäporukan kanssa.
Mies tuli viimein reissusta kotiin ja vaimo aloitti kuulustelun.
Vaimo kysyi:
- Ette kai vaan käyneet semmoisissa yleisissä naisissa?
Mies vastasi:
- En minä mutta pojat...
Siihen vaimo jatkoi:
- Käyttivät kai sentään kumia?
Mies:
- En minä, mutta pojat!
Turussa oli kaunis kevätaamu. Linnut lauloivat, aurinko paistoi ja ihmiset olivat iloisella mielellä.
Omakotialueella poika pompotti palloa jalkakäytävällä. Sattumalta hän vilkasi erääseen kadun viereen pysäköityyn autoon. Pallo karkasi kädestä ja poika juoksi kotiin.
Poika huutaa:
- Isä, isä, tuolla autossa setä ja täti rakastelee!
Isä vastaa:
- Poikani, Turussa on kevät, linnut laulavat, aurinko paistaa ja ihmiset ovat iloisella mielellä. On luonnollista, että jotkut saattavat jopa rakastella.
Poika:
- Mutta se nainen on kuollut!
Isä ryntää pihalle katsomaan autoon ja tarkastamaan tilanteen. Yhtä nopeasti hän ryntää puhelimeen.
Isä:
- Haloo, poliisi! Täällä minun taloni edessä pariskunta rakastelee autossa!
Poliisi vastaa:
- Turussa on kevät, linnut laulavat, aurinko paistaa ja ihmiset ovat
iloisella mielellä. On luonnollista, että jotkut saattavat jopa rakastella.
Isä:
- Mutta se nainen on kuollut!
Puhelimesta ei enää kuulu mitään, vaan kohta alkaa kuulua poliisiauton sireeni. Poliisiautosta hyppää kaksi konstaapelia ja syöksyvät tuijottamaan pysäköityyn autoon.
Kalpeana toinen heistä koputtaa pampulla auton ikkunaan:
- Mitä siellä oikein tapahtuu!
Mies avaa ikkunaa vaivoin jatkaen hommiaan:
- Turussa on kevät, linnut laulavat, aurinko paistaa ja ihmiset ovat iloisella mielellä. On luonnollista, että jotkut saattavat jopa rakastella.
Poliisi:
- Mutta tuo nainen on kuollut!
Mies:
- Ei se ole kuollut. Se on Tampereelta.
Eläkeläispariskunta oli aamiaisella ilkosillaan.
Vaimo hymähteli ja hyräili onnellisena.
- ”Kuule Viljo, tunnen saman poltteen rinnoissani, kuin 20 vuotta sitten.”
Siihen Mies tokaisi:
- ”No ei mikään ihme, ku toinen nänni on teekupissa ja toinen puurolautasella.”
Postimiehellä oli kirjattu kirje Virtasen rouvalle. Kun rouva avasi oven, postimies huomasi olohuoneeseen levitetyn ison lakanan, jossa oli reikiä rivissä.
Postimies kysyi rouvalta:
- Anteeksi, mutta miksi lakanassanne on noin paljon reikiä?
Rouva kertoi:
- Meillä oli eilen aikuisten juhlat. Leikimme “kuka on kuka“-leikkiä, jossa miehet menivät lakanan taakse ja työnsivät kalunsa reijistä. Sitten naiset yrittivät tunnistaa kuka on kuka.
Postimies ihmetteli:
- Ohhoh! Kuulostaa hauskalta leikiltä. Kunpa olisin ollut paikalla.
Rouva:
- Niinpä... Nimenne kyllä mainittiin monta kertaa.
Toinen blondeista kysyi:
- Ootko aina ollut karvaton?
Toinen blondi siihen:
- Etkö haista Mennenin tuoksua? Ajoin juuri kainalokarvat.
Mies ajeli aamulla partaansa kylpyhuoneessa ja papukaija hoki vieressä:
- Varo haava tulee, Varo haava tulee...
Mies hermostui, tarrasi papukaijaa kurkusta, heitti sen vessanpönttöön ja laittoi kannen kiinni.
Myöhemmin talon emäntä meni vessaan, avasi kannen ja istahti pytylle, jolloin sieltä kuului:
- Arvasinhan minä! Haava tuli ja partakin jäi ajamatta.
Mitä jääkiekkopelaajat, joilla on kova kosketus kiekkoon, tekevät?
– Panevat Erkkaa.
Kun etelän mies tuli lappalaisukon kanssa autiotuvalle, ihmetteli hän puukolla tehtyjä merkkejä pöydässä, mitkä olivat pikkasen matkaa pöydän päästä.
Etelän mies kysyi, että mitäs nämä ovat. Lappalaismies vastasi, että meihlä erä ophailla on tapana verratha mulkhujamme keskenään.
Etelänmies naurahti ja sanoi, ompa teillä pienet vehkeet, johon lappalanen totesi, en minä sanonna kumhasta päästä pöythää ne on mitathu.
Aslak asui lapin korvessa ilman naista ja poti uskomatonta panemisen tarvetta.
Pornolehtiä lukiessaan hän törmäsi pumpattavan Barbaran postimyynti- ilmoitukseen.
Pitkällisen miettimisen ja säästämisen jälkeen hän päätti tilata ihmeellisen kuminaisen itselleen.
Pari viikkoa myöhemmin Ivaloon saapui paketti Aslakille, jota paikallinen Jouni postelijooni lähti viemään perille.
Perkeleellisessä lumipyryssä Jounin moottorikelkka meni sitten nurin, kuorma kaatui ja paketit hieman hajosivat.
Jounia uteliaana ihmisenä tietysti alkoi kiinnostamaan, mitä ihmiset olivat postilta saamassa, ja kiinnostuksen herätti Aslakin tilaus.
Pitkään nortti suupielessä ihmeteltyään, hän päätti pumpata moisen kapistuksen täyteen. Ihmetteli sitten lisää ja nosti Barbaran kelkansatulan päälle, ja pakkasesta huolimatta päätti kokeilla miltä moinen värkki tuntuu. No tuntuihan hyvältä se.
Lopulta pakettiin käytetty Barbara takaisin ja toimitus perille Aslakille, pimeiden iltojen
iloksi.
Kolme viikkoa myöhemmin tarinamme sankarit kohtasivat Ivalossa.
Jouni kysyy Aslakilta kuulumisia ja Aslak kertoo:
- Noh, nykhyään menee aikha ihan rathoisasti, osthin Barbharan ilokhsi.
Jouni tuumasi, muka mitään tietämättömänä:
- Noh, milthäs se moinen kaphistus tuntuu?
Aslak:
- Ihan aidoltahan seh, sainpha jopa tippurinhkin heti.








