


Yhteistyökumppanin mainos:


Mikko ja Elsa olivat olleet aviossa jo kauan.
Eräänä aamuna Mikko istui kahvipöydässä katsoen ikkunasta ulos ja Elsalleen sanoen:
- Tulee hieno päivä.
Keskustelu ei jatkunut sen pidempään eikä Elsakaan sen kummemmin juttuun kommentoinut.
Seuraavana aamuna, jälleen kahvipöydässä, Mikko katseli pilvettömälle taivaalle ja sanoi:
- Tuleepa kaunis päivä..
Edelleenkään ei keskustelu jatkunut pidemmälle, mutta Elsaa jäi sanonta jotenkin vaivaamaan.
Eipä kuitenkaan kommentoinut Mikon sanomaa millään tavoin.
Kolmantena aamuna kahvipöydässä Mikko katsoi jälleen ulkosalle ja sanoi:
- Tuleepa tosi kaunis päivä, suorastaan ihana.
Tähän Elsa kimmastui ja sanoi:
- Mitä kumman kaunista siellä nyt muka on? Onhan ilma sievä, mutta mitä tuosta joka aamu jankkaat!
Tähän Mikko sanoi kahviaan ryystäen:
- Sinähän kerran sanoit, että joku kaunis päivä minä kyllä tästä lähden.
Morsiuspari vietti hääyötään hotellissa. Aamulla partaa ajaessaan mies viilsi leukaansa verta vuotavan haavan, ja kuivasi veren pyyhkeeseen.
Aamiaisella hotellin johtaja tuli ilmoittamaan, että pari sai hotelliyönsä ilmaiseksi.
Kun pari kysyi syytä, johtaja vastasi:
- Minä nähkääs löysin sen pyyhkeen sieltä roskakorista ja olen niin iloinen siitä, että vielä on kunniakkaita tyttöjä, jotka jaksavat odottaa hääyöhön asti.
40 vuotta myöhemmin samanen pariskunta yöpyy uudelleen samassa hotellissa.
Ennen aamiaiselle menoa vaimo ottaa lakanan ja niistää siihen.
Mies kysyy, että miksi noin teit.
Vaimo vastaa:
- 40 vuotta sitten sinä pelastit minun kunniani. Nyt on minun vuoroni pelastaa sinun maineesi!
Mies ja vaimo riitelivät. Eräänä päivänä vaimo sanoi:
– Olisi kyllä mieluummin pitänyt mennä naimisiin apinan kanssa kuin sinun kanssasi.
Mies lisäsi:
– En usko, että pappi olisi suostunut vihkimään niin läheisiä sukulaisia.
Vaimo syleili hellasti töistä palavaa miestään ja kuiskasi tämän korvaan:
- Kultaseni. Meitä on kohta kolme tässä perheessä.
Mies tähän innostuneena:
- Eihän. Ihan totta.
Vaimo:
- Juu. Vanhempani eroavat. Ja äitini muuttaa meille.
Vaimo huusi miehelleen:
- Senkin apina!
Mies vilkaisi kenkäkaappiin ja vastasi:
- Itse olet tuhatjalkainen.
Kirkonmenojen jäläkehen tanssittihin tuvas polokan tahtihin. Haitarit soivat ja viulut vonkuuvat.
Aikansa ku hääpari tanssi, päättivät morsian ja
suluhanen siirtyä kamarin puolelle.
Mutta morsiamen äitee, anoppi, jäi kuuntelemahan oven taakse sitä, mitä kamaris tehtihin.
Kuului vaatteiren kahinaa, puhkumista ja äheltämistä. Yhtäkkiä tuli hilijaasta ..
.. Suluhanen muisti, notta hän oli lymyyttäny täysinääsen pontikkapullon liinavaatekaappihin ja ajatteli, notta hänen täytyy saara rohkaasuryyppy, ennenku hän alakaa tositoimihin.
Suluhanen löysi vihiroon pullon ja huomasi, notta pullo oli perkeles vain puolillahan.
Siihen sulhanen huurahti, notta:
- Voi perkelehen saatana! Täällähän on käyty!
Anoppi oven huusi takaa:
- Ei varmahan oo käyty! Kukaan ei ole siellä käyny! Moomma muute vaa isoo-vittuusta sukua.
Vaimo jätti minut ja meni naimisiin intialaismiehen kanssa.
No ainakin tiedän, että hän pitää vaimostani huolen:
– Hehän palvovat lehmiä.
- Lähdetkö käveleen?
- ...
- ...
- ...
- ...
- Lähde käveleen!
Aviopari valmistautui nukkumaanmenoon.
Mies toi vaimolle yöpöydälle lasillisen vettä ja Panadolin.
Vaimo:
- Mikä tämä on?
Mies:
- Se on Panadol, sinun päänsärkyysi.
Vaimo:
- Mutta eihän minulla ole päänsärkyä.
Mies:
- Ai, eikö?
En ole koskaan ymmärtänyt miksi naiset rakastavat kissoja.
Kissat ovat itsenäisiä, ne eivät kuuntele, ne eivät tule sisään kun niitä kutsutaan.
Ne haluavat olla koko yön ulkona, ja kun ne sitten tulevat kotiin, niin ne haluavat olla yksin, syödä ja nukkua.
Toisin sanoen:
kaikkia näitä ominaisuuksia joita nainen rakastaa kissassaan, hän vihaa miehissä!
Miksi, voi miksi meitä näin sorretaan.








