


Yhteistyökumppanin mainos:


Nainen sanoi miehelleen:
- Sheivasin mirrini tänään. Tiedätkö mitä siitä seuraa?
Mies vastasi:
- Jep. Viemäri on tukossa taas...
Kirkonmenojen jäläkehen tanssittihin tuvas polokan tahtihin. Haitarit soivat ja viulut vonkuuvat.
Aikansa ku hääpari tanssi, päättivät morsian ja
suluhanen siirtyä kamarin puolelle.
Mutta morsiamen äitee, anoppi, jäi kuuntelemahan oven taakse sitä, mitä kamaris tehtihin.
Kuului vaatteiren kahinaa, puhkumista ja äheltämistä. Yhtäkkiä tuli hilijaasta ..
.. Suluhanen muisti, notta hän oli lymyyttäny täysinääsen pontikkapullon liinavaatekaappihin ja ajatteli, notta hänen täytyy saara rohkaasuryyppy, ennenku hän alakaa tositoimihin.
Suluhanen löysi vihiroon pullon ja huomasi, notta pullo oli perkeles vain puolillahan.
Siihen sulhanen huurahti, notta:
- Voi perkelehen saatana! Täällähän on käyty!
Anoppi oven huusi takaa:
- Ei varmahan oo käyty! Kukaan ei ole siellä käyny! Moomma muute vaa isoo-vittuusta sukua.
Mikä on Mikko Kososen paras saavutus?
- Pani maijan vilkkumaan.
Pikku-Maija kysyi saunassa isältänsä:
- Isi, miksi sulla on iso kikkeli?
Isä sanoi:
- Jos minulla ei olisi isoa kikkeliä, niin äitisi ei olisi kiltti minulle.
Mitä nainen sanoi, kun katsoi miehensä alapäätä?
- Pussikoot pienenevät vuosi vuodelta.
Milloin avioliiton viehätys on hävinnyt?
Viimeistään silloin kun vaimon yrittäessä vietellä miehensä riisuutumalla television edessä, mies sanoo:
- Lajittele pyykit jossain muualla että näen uutiset...
Mies antoi vaimolleen joululahjaksi housut.
Toisessa lahkeessa luki “Hyvää Joulua“ ja toisessa “Onnellista Uutta Vuotta“.
Olipa mukana myös kortti, jossa mies kertoi tulevansa pistäytymään pyhien välissä.
Vaimo jätti minut ja meni naimisiin intialaismiehen kanssa.
No ainakin tiedän, että hän pitää vaimostani huolen:
– Hehän palvovat lehmiä.
Vastavihitty pariskunta muutti saman katon alle.
Uskovaisena ihmisenä vaimo ripusti sängyn yläpuolelle taulun, jossa luki:
“Tarvitsen Sinua joka päivä.“
Mies naulasi sen viereen oman kylttinsä:
“Herra, anna minulle voimaa!“
Mikko ja Elsa olivat olleet aviossa jo kauan.
Eräänä aamuna Mikko istui kahvipöydässä katsoen ikkunasta ulos ja Elsalleen sanoen:
- Tulee hieno päivä.
Keskustelu ei jatkunut sen pidempään eikä Elsakaan sen kummemmin juttuun kommentoinut.
Seuraavana aamuna, jälleen kahvipöydässä, Mikko katseli pilvettömälle taivaalle ja sanoi:
- Tuleepa kaunis päivä..
Edelleenkään ei keskustelu jatkunut pidemmälle, mutta Elsaa jäi sanonta jotenkin vaivaamaan.
Eipä kuitenkaan kommentoinut Mikon sanomaa millään tavoin.
Kolmantena aamuna kahvipöydässä Mikko katsoi jälleen ulkosalle ja sanoi:
- Tuleepa tosi kaunis päivä, suorastaan ihana.
Tähän Elsa kimmastui ja sanoi:
- Mitä kumman kaunista siellä nyt muka on? Onhan ilma sievä, mutta mitä tuosta joka aamu jankkaat!
Tähän Mikko sanoi kahviaan ryystäen:
- Sinähän kerran sanoit, että joku kaunis päivä minä kyllä tästä lähden.








