Otteita lääkäreiden saneluista 4

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Mies meni lääkärintarkastukseen.

Lääkäri kysyy:
- Poltatteko?

Potilas vastaa:
- En polta.

Lääkäri:
- Juotteko viinaa?

Potilas:
- Kyllä kiitos.

Vaari meni huonokuntoisuutensa takia lääkäriin.

Lääkäri tutki ja tutki, mutta ei löytänyt mitään erikoista vikaa.

Lääkäri:
- En minä löydä mitään syytä vaivoihinne. Voi olla, että kaikki on alkoholin syytä.

Vaari tuumasi:
- Jassoo... Jospa minä tulen sitten uudelleen, kun tohtori on selvipäin.

Kannattaako patologisen valehtelijan hakeutua patologin ammattiin?

Hammaslääkäri sanoi potilaalleen:
- Avatkaa suunne.

Hammaslääkäri katsoi tarkasti potilaan suuhun ja totesi kovaan ääneen:

- Voihan nenä. Täällähän on suurin koskaan näkemäni reikä, suurin koskaan näkemäni reikä, suurin koskaan näkemäni reikä.

Potilas sanoi ärtyneenä:
- Uskotaan, ei tarvitse toistaa.

Lääkäri:
- En minä toistanutkaan. Se oli kaiku... kaiku... kaiku.

Terveyskeskuksen päivystykseen saapui potilas, joka oli ollut ensimmäistä kertaa kalastamassa.
- Hän oli jäänyt heti koukkuun.

Miksi kutsutaan oikeuslääkäriä joka ei pysty puhumaan totta?
- Patologinen valehtelija

Nainen soitti päivystykseen:
- Tohtori, auttakaa, mieheni luulee olevansa hevonen!

Lääkäri:
- No, tulkaa huomenna kello 16 vastaanotolleni.

Nainen:
- Tuo aika ei sovi, meillä on silloin lähtö Vermossa...

Lääkärin joulu meni pilalle kun kotona viemäri tukkeutui. Hän soittaa putkimiehelle ja pyytää tätä apuun.

Putkimies ihmeissään puhelimessa:
- Mutta nythän on jouluaatto. Ei tässä jouda nyt viemärihommia tekemään.

Lääkäri vihaisena:
- Entä sitten? Jos te sairastutte, minä tulen heti välittämättä siitä, mikä on päivä tai kellonaika.

Putkimies tuli puolen tunnin kuluttua, tiputti viemäriin pari pientä tablettia ja sanoi:
- Jollei se noista parane, soittakaa uudestaan pyhien jälkeen.

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.

Vihtori oli hoidettavana psykiatrisessa hoitolaitoksessa.

Yöhoitaja piipahti hänen huoneessaan ja totesi, että Vihtori oli kiinnittänyt peltisen pesuvadin seinälle roikkumaan, pohjapuoli huoneeseen päin.

Kun potilas näytti olevan hereillä, yöhoitaja kysäisi:
- No minkäs vuoksi Vihtori on kiinnittänyt pesuvadin seinälle roikkumaan?

- Se on minun seinäkelloni, kun muutakaan ajannäyttäjää ei minulla ole.

- Vai niin... No, osaakos hän nyt sitten sanoa, paljonko kello on tällä hetkellä?

Vihtori otti yöastian ja pamautti sillä vatia niin että seinä tärisi. Naapurihuoneesta kuului huuto:

- Jumalauta! Kello on puoli kaksi yöllä ja taas se hullu hakkaa seinään!