Pörröinen pehmoinen ja pullea

Poimintoja aiheesta Kouluvitsit

Kouluhammaslääkäri tutki kahdeksanvuotiaan Susannan maitohampaita.

Lääkäri:
- Nyt on varmastikin jo liian myöhäistä näitä paikata.

Susanna:
Mutta minähän tulin tasan puoli kahdeksan, niin kuin opettaja käski.

Opettaja kysyy:
- Kuinka monta väli-ilmansuuntaa on?

Yksi oppilaista vastaa:
- Kolme.

Opettaja kysyy:
- Miten niin?

Oppilas vastaa:
- Koska Kekkonen söi lounaan.

Ekaluokkalainen seisoi tien varressa ja itki.

Ohikulkija kysyi:
- Miksi itket?

- No, kun yhtään autoa ei tule!

- Mitä itkemistä siinä on?

- No, kun koulussa opetettiin, että tien yli saa mennä vasta, kun auto on mennyt ohi!

Koululääkäri kysyi oppilaalta:
- Onko sinulla mitään vaivoja nenästä tai korvista?

Oppilas vastasi:
- Juu, ne on aina tiellä kun vedän villapaitaa päälleni.

Miksi opettaja pitää aurinkolaseja luokassa?
- Koska oppilaat ovat niin loistavia.

Opettaja maantiedon tunnilla:
- Kalle, näytä kartalta Punainenmeri.

Pikku-Kalle:
- Vaikea näyttää, kun kaikki ovat sinisiä.

Opettaja kysyi oppilailta:
- Tietääkö joku, mikä on komeetta?

Pikku-Kalle vastasi innokkaana:
- Tähti, jolla on pitkä häntä.

Opettaja:
- Oikein. Sanohan yhden nimi.

Pikku-Kalle:
- Lassie.

Äiti otti pikku-Kallen puhutteluun.

- Kuuleppas Kalle, juttelin tänä aamuna opettajasi kanssa. Kerropa sinäkin omia mietteitäsi siitä, kuka on teidän koulun laiskuri?

Pikku-Kalle pohti hetken aikaa, mutta ei osannut sanoa mitään...

Äiti yritti vielä:

- Kuka siis teidän koulussanne on se, joka vain katselee muita tekemättä mitään, kun muut kirjoittavat ja laskevat ahkerasti?

Pikku-Kallen ilme kirkastui:

- Sehän on opettaja!

Mikon pomo käski Mikkoa kopioimaan sanomalehtien sivut.

Mikko sai homman suoritettua ja sanoi pomolle:
- No niin pomo, olen kopioinut nämä!

Pomo:
- Joo hyvä, mutta miksi helkutissa noiden valokopioimisessa kesti kolme viikkoa?!

Mikko:
- Pitikö ne valokopioida?! Minä kopioin kaiken käsin!

Poika tuli koulusta ja vaipui umpiväsyneenä sohvalle.

Poika valitti:
- Tänään oli kolme tuntia ruotsia. Se oli kamalaa.

Äiti lohdutti:
- Mutta ajattelepa ruotsalaisia. Ne joutuvat puhumaan sitä kaiket päivät.