Ripitys turhuuksien ostamisesta

Poimintoja aiheesta Parisuhdevitsit

Nainen oli rakastajansa kanssa sängyssä peuhaamassa, kun aviomies saapui kotiin.

Nainen käski rakastajan mennä nurkkaan seisomaan kuin patsas. Pikaisesti nainen valeli rakastajan vauvaöljyllä ja talkilla.

Aviomies saapui makuuhuoneeseen ja kysyi:
- Mikä tuo patsas on?

Nainen vastasi:
- Ostin sen, kun näin Virtasilla samanlaisen.

Mies ei epäillyt kummoisempia ja pariskunta kävi yöpuulle.

Mies kuitenkin heräsi yöllä ja meni jääkaapille, otti sieltä muutaman oluen sekä voileivän ja palasi makuuhuoneeseen, käveli patsaan eteen ja sanoi:
- Ota tästä vähän välipalaa. Seisoin itse Virtasilla kolme päivää enkä saanut edes lasillista vettä.

Nainen katseli itseään peilistä ja valitti miehelleen rintojensa pientä kokoa.

Mies pääti piruilla vaimolleen ja sanoi:
- Jos haluat isommat rinnat ota vessapaperia ja hiero sitä rintoihisi joka ilta.

Vaimo miehelleen:
- Eihän nyt tuo voi toimia!

Mies:
- Hyvinhän se toiminut sun perseellesikin.

Vaimo huusi miehelleen:
- Senkin apina!

Mies vilkaisi kenkäkaappiin ja vastasi:
- Itse olet tuhatjalkainen.

Miksi avioliitossa elävät miehet ottavat rennommin pukeutumisen suhteen kuin sinkkumiehet?

- Heillä on jo päällepantavaa.

Nuori hääpari kirjautui pieneen viehkeään, vanhanajan tunnelmaa henkivään hotelliin hääyötään viettämään.

Sulhanen nosti morsiamen käsivarsilleen aikomuksena nostaa tämän kynnyksen yli ja kantaa tämä häävuoteeseen.
Ikävä kyllä, sulhanen kompastui ja löi nenänsä vuoteen reunaan. Verta suihkusi lakanoille, mutta onneksi se saatiin tyrehdytettyä.

Seuraavana aamuna kun hääpari nautti aamiaista, niin vanhempi pariskunta tuli heitä tervehtimään.

- Olen hotellin johtaja ja tässä on rakas vaimoni. Olemme niin onnellisia ja liikuttuneita siitä, että vielä löytyy nuoria naisia, jotka säästävät neitsyytensä avioliittoon...
Niin näimme veriset lakanat...
Joten hotellin puolesta haluamme tarjota teille häälounaan ilmaiseksi.

Nuori aviopari katsoi toisiaan punastellen mutta hyväksyivät kiitellen lounaan.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tuo sama pariskunta päätti juhlia hääpäiväänsä tuossa samaisessa hotellissa ja kuinka ollakaan siellä oli vieläkin se sama vanha pari pitämässä paikkaa.

Aamulla kun pariskunta heräsi, nainen tarttui lakanaan ja niisti siihen pitkään ja hartaasti.

Mies ihmetteli vaimonsa puuhia joten nainen selitti:
- Sinä pelastit maineeni silloin kolmekymmentä vuotta sitten, joten nyt on minun vuoroni pelastaa sinun.

Kyllä naiset ovat sitten mahdottoman pitkävihaisia!

Vaimoni pyysi minua ojentamaan hänelle hänen huulipunapuikkonsa ja minä annoin hänelle vahingossa tuubillisen superliimaa.

Siitä on nyt jo kaksi kuukautta, eikä hän ole vieläkään puhunut minulle!

- Lähdetkö käveleen?
- ...
- ...
- ...
- ...
- Lähde käveleen!

En ole koskaan ymmärtänyt miksi naiset rakastavat kissoja.

Kissat ovat itsenäisiä, ne eivät kuuntele, ne eivät tule sisään kun niitä kutsutaan.
Ne haluavat olla koko yön ulkona, ja kun ne sitten tulevat kotiin, niin ne haluavat olla yksin, syödä ja nukkua.

Toisin sanoen:
kaikkia näitä ominaisuuksia joita nainen rakastaa kissassaan, hän vihaa miehissä!
Miksi, voi miksi meitä näin sorretaan.

Mies meni naisten alusasuja myyvään liikeeseen ja katseli ujostellen ympärilleen.

Myyjäneiti tuli sitten palvelemaan häntä:
- Hyvää päivää, mitähän sitä herralle saisi olla?

Meni vähän aikaa ja mies sai lopulta sanotuksi:
- Vaimolle pitäis hankkia rintaliivit...

Myyjä luetteli eri kuppikokoja, johon mies sanoi:
- En oikein tiedä...

Palvelualtis myyjä tuli miestä puolitiehen vastaan ja kysyi:
- Ovatko vaimonne rinnat greipin kokoiset?

Mies pudisti päätään...

Myyjä kysyi:
- Ovatkos ne omenan kokoiset?

Mies pudisti edelleen päätään...

Myyjä vielä kysyi:
- Onko hänen rintansa kananmunan kokoiset?

Siihen mies vastasi nopeasti:
- Juu, sellaiset paistetut!

Muuan pariskunta oli sopinut oman salakielensä rakastelutarpeelleen.

Kun isäntä kysyi puolisoltaan, olisiko pyykkiä, niin emäntä tiesi, mistä oli kyse ja sanoi:
- Kyllä sitä sen verran on.

Sitten kerran tapahtui niin, että kun isäntä kysyi, niin emäntä ei oikein ollut sillä tuulella ja tokaisi vain:
- Eipä ole!

No, sitten iltapäivällä tuli kuitenkin toisiin aatoksiin, kun arveli loukanneensa miestään ja sanoi päiväkahvin aikaan:
- Kyllä sitä kuitenkin olisi, sitä pyykkiä.

Isäntä hetken mietti ja vastasi:
- Eipä ole enää tarvis, kävin nyrkkipyykillä.