Ripitys turhuuksien ostamisesta

Poimintoja aiheesta Parisuhdevitsit

Mitä rohkeus on?
Sitä kun mies tulee humalassa kotiin, vaimo odottaa ovella luudan kanssa vihaisena ja mies kysyy:
– Ootkos siivoamassa vai aiotko lentää kauaskin?

Kaappo oli ollut koko päivän ryyppäämässä kavereillaan ja sitten tuli aika täyttää lupaus ja mennä yöksi kotiin vaimon luokse.

Vaimon ärjyä suhtautumista juopotteluun, mies yritti laimentaa sanomalla:
- Voi miten ihanalta sinä Hilma-rakkaani tänään näytätkään...

Vaimo ärähti kaulin kädessään:
- Kumpa voisin sanoa saman sinusta!

Pahimman tilanteen jo mentyä ohi Kaappo sanoi varoen:
- Kyllä voisitkin, jos valehtelisit niinkuin minä.

Mikä on Mikko Kososen paras saavutus?

- Pani maijan vilkkumaan.

Kaksi miestä istuu junassa. Toinen mies tuijottaa ja tuijottaa toista kunnes tuijotuksen kohde hermostuu ja kysyy:

- Mitä sinä oikein tuijotat?

- Sitä vain, että jos viiksiä ei oteta huomioon, niin näytät aivan vaimoltani.

- Viiksiä? Mutta eihän minulla ole viiksiä!

- Ei teillä...

Vastavihitty pariskunta muutti saman katon alle.

Uskovaisena ihmisenä vaimo ripusti sängyn yläpuolelle taulun, jossa luki:
“Tarvitsen Sinua joka päivä.“

Mies naulasi sen viereen oman kylttinsä:
“Herra, anna minulle voimaa!“

Vaimo miehelle:
- Muistatko ne viimevuotiset hirvijahdit? Kun olit joka viikonloppu metsällä?

Mies:
- Kyllä. Miten niin.

Vaimo:
- Yksi niistä hirvistä soitti ja ilmoitti että sinulle on syntynyt vasa.

Mies meni naisten alusasuja myyvään liikeeseen ja katseli ujostellen ympärilleen.

Myyjäneiti tuli sitten palvelemaan häntä:
- Hyvää päivää, mitähän sitä herralle saisi olla?

Meni vähän aikaa ja mies sai lopulta sanotuksi:
- Vaimolle pitäis hankkia rintaliivit...

Myyjä luetteli eri kuppikokoja, johon mies sanoi:
- En oikein tiedä...

Palvelualtis myyjä tuli miestä puolitiehen vastaan ja kysyi:
- Ovatko vaimonne rinnat greipin kokoiset?

Mies pudisti päätään...

Myyjä kysyi:
- Ovatkos ne omenan kokoiset?

Mies pudisti edelleen päätään...

Myyjä vielä kysyi:
- Onko hänen rintansa kananmunan kokoiset?

Siihen mies vastasi nopeasti:
- Juu, sellaiset paistetut!

Nuori hääpari kirjautui pieneen viehkeään, vanhanajan tunnelmaa henkivään hotelliin hääyötään viettämään.

Sulhanen nosti morsiamen käsivarsilleen aikomuksena nostaa tämän kynnyksen yli ja kantaa tämä häävuoteeseen.
Ikävä kyllä, sulhanen kompastui ja löi nenänsä vuoteen reunaan. Verta suihkusi lakanoille, mutta onneksi se saatiin tyrehdytettyä.

Seuraavana aamuna kun hääpari nautti aamiaista, niin vanhempi pariskunta tuli heitä tervehtimään.

- Olen hotellin johtaja ja tässä on rakas vaimoni. Olemme niin onnellisia ja liikuttuneita siitä, että vielä löytyy nuoria naisia, jotka säästävät neitsyytensä avioliittoon...
Niin näimme veriset lakanat...
Joten hotellin puolesta haluamme tarjota teille häälounaan ilmaiseksi.

Nuori aviopari katsoi toisiaan punastellen mutta hyväksyivät kiitellen lounaan.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tuo sama pariskunta päätti juhlia hääpäiväänsä tuossa samaisessa hotellissa ja kuinka ollakaan siellä oli vieläkin se sama vanha pari pitämässä paikkaa.

Aamulla kun pariskunta heräsi, nainen tarttui lakanaan ja niisti siihen pitkään ja hartaasti.

Mies ihmetteli vaimonsa puuhia joten nainen selitti:
- Sinä pelastit maineeni silloin kolmekymmentä vuotta sitten, joten nyt on minun vuoroni pelastaa sinun.

Mies hinkui sängyssä vaimoltaan sexiä. Mutta vaimo valitti taas jatkuvaan väsymystään ja käänsi miehelleen selkänsä.

Kerran mies sai valittamisesta tarpeekseen ja ilmoitti vaimolleen:
- Nostappa se Barbara sieltä laatikosta sängyn alta ja mene sinä sitten sinne laatikkoon lepäämään.

Muuan pariskunta oli sopinut oman salakielensä rakastelutarpeelleen.

Kun isäntä kysyi puolisoltaan, olisiko pyykkiä, niin emäntä tiesi, mistä oli kyse ja sanoi:
- Kyllä sitä sen verran on.

Sitten kerran tapahtui niin, että kun isäntä kysyi, niin emäntä ei oikein ollut sillä tuulella ja tokaisi vain:
- Eipä ole!

No, sitten iltapäivällä tuli kuitenkin toisiin aatoksiin, kun arveli loukanneensa miestään ja sanoi päiväkahvin aikaan:
- Kyllä sitä kuitenkin olisi, sitä pyykkiä.

Isäntä hetken mietti ja vastasi:
- Eipä ole enää tarvis, kävin nyrkkipyykillä.