Ruotsalainen olut

Poimintoja aiheesta Ruotsalaisvitsit

Håkan sanoi lääkärille:
- Pitäis saada itelle rintakarvat!

Lääkäri:
- Hiero vaseliinia rintaan.

Håkan:
- Jos se tehoais, niin mulla olis perseessä jo poninhäntä.

Suomalainen antoi eräänä jouluna ruotsalaiselle ystävälleen lahjaksi palapelin. Ruotsalainen ilahtui lahjasta ja kävi heti toimeen.

Eräänä yönä maaliskuussa suomalainen heräsi ruotsalaisen puhelinsoittoon.

– Hei! Kuule, nyt minä olen saanut valmiiksi sen palapelin, jonka annoit minulle jouluna.

– Vai niin. Etkö olisi voinut odottaa aamuun, ennen kuin kerrot tästä?

– Arvelin, että haluat kuulla tästä heti, kun tämä valmistui näin nopeasti. Minulla meni tähän vain kolme kuukautta, vaikka laatikon kannessa lukee 4-6 vuotta!

Kaksi ruotsalaista oli hirvimetsällä. Toinen heistä lyyhistyi yhtäkkiä maahan ja meni tajuttomaksi.

Hänen toverinsa soitti heti kännykällä hätänumeroon ja sanoi:
”Kaverini kuoli! Mitä minä teen?”

Hätänumerosta vastatiin rauhoittelevalla äänellä:
”Älä hätäile, minä autan. Varmista ensin, että hän tosiaan on kuollut.”

Puhelin vaikeni, kunnes kuului kova pamaus.

Tyhmä ruotsalainen, viisas ruotsalainen, joulupukki ja hammaskeiju kävelivät kadulla.

He näkivät maassa satasen setelin. Kuka sen poimi?

- Ei kukaan. Viisasta ruotsalaista, joulupukkia ja hammaskeijua ei ole olemassa, ja tyhmä ruotsalainen luuli sitä purukumipaperiksi.

Todellinen ruotsalainen herrasmies vie tytön ainakin kolme kertaa treffeille, ennen kuin kehtaa pyytää tytön veljeltä persettä.

Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan puhelin soi.

Hänen majesteettinsa meni vastaamaan:
- Täällä kuningas.

Soittaja:
- Kuka?

Kaarle-Kustaa:
- Kuningas.

Soittaja:
- Anteeksi, kuka?

Kaarle-Kustaa:
- Kuningas.

Soittaja nolona:
- Minä... tuota... anteeksi, mikä olikaan numeronne?

Kaarle-Kustaa vastasi kärsivällisesti:
- Kuudestoista...

Turkulaiset veljekset Sven ja Åke päättivät tehdä oikein kunnon metsästysreissun Afrikkaan. Matka varattiin ja reissupäivä koitti. Afrikan savanneille saavuttuaan veljekset päättivät hajaantua erikseen paremman saaliin toivossa. Vaikka Turusta olivatkin, sopivat kuitenkin pienenä varokeinona että jos jompikumpi joutuu hätään tai he eivät löydä toisiaan, niin ammutaan ilmaan ja näin toinen voi paikantaa toisen.

No päivä kului poikien etsiessä saalista kumpikin omalla tahollaan. Kun ilta sitten alkoi laskeutua savannin ylle ja julmat pedot heräilivät puskistaan, eivätkä veljekset olleet toisiinsa törmänneet, alkoi Sven hieman hätääntyä ja ampui ilmaan. Odotteli aikansa, mutta kun veikkaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän päätti ampua uudestaan ilmaan. Taas kului pitkä tovi, eikä Åkesta havaintoakaan.

Juuri kun Sven oli ampumassa vielä kerran ilmaan, Åke ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. Sven huokaisi hartaasti ja sanoi: ”Hyvä että tulit, minulla on enää yksi nuoli jäljellä.”

Suomalainen ja ruotsalainen kilpailivat, kumpi uskaltaa kurkotella kauemmas reunan yli pilvenpiirtäjän katolta.

- Yhtäkkiä ruotsalainen voitti.

Miksi ruotsalaiset eivät juo kahvia?
- Heidän mielestään kahvin keittäminen on sähkön tuhlausta.

Sokea suomalainen, kuuro tanskalainen ja pyörätuoliin joutunut ruotsalainen löysivät pullon, jonka henki lupasi jokaiselle yhden toivomuksen.

Ensin toivoi suomalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Minä kuulen! Minä kuulen!

Sitten toivoi tanskalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Minä kuulen! Minä kuulen!

Viimeiseksi toivoi ruotsalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Uudet renkaat! Uudet renkaat!