


Mainos:


Haaparantalainen meni Torniossa kauppaan ja sanoi myyjälle:
- Haluaisin ostaa tuon telkkarin.
Myyjä:
- Ei myydä haaparantalaisille.
Haaparantalalainen lähti pois kaupasta, pukeutui vanhaksi mummoksi ja ajatteli:
- Nyt myyjä ei tunne minua.
Haaparantalainen meni takaisin kauppaan:
- Haluaisin ostaa tuon telkkarin.
Myyjä:
- Ei myydä haaparantalaisille.
Haaparantalainen lähti taas pois ja pukeutui nyt hip-hoppariksi:
- Nyt he eivät tunne minua.
Sitten hän meni kauppaan:
- Haluaisin ostaa tuon telkkarin.
Myyjä:
- Ei myydä haaparantalaisille.
Haaparantalainen:
- Mistä tiedätte, että olen haaparantalainen?
Myyjä:
- Koska tuo ei ole telkkari, vaan mikroaaltouuni.
Kaksi ruotsalaista oli hirvimetsällä. Toinen heistä lyyhistyi yhtäkkiä maahan ja meni tajuttomaksi.
Hänen toverinsa soitti heti kännykällä hätänumeroon ja sanoi:
”Kaverini kuoli! Mitä minä teen?”
Hätänumerosta vastatiin rauhoittelevalla äänellä:
”Älä hätäile, minä autan. Varmista ensin, että hän tosiaan on kuollut.”
Puhelin vaikeni, kunnes kuului kova pamaus.
Suomalainen, ruotsalainen, norjalainen, britti, ja amerikkalainen olivat lentokoneessa.
Yhtä äkkiä koneeseen tuli vika ja kone alkoi täristä. Lentäjä huusi, että lastin painoa piti vähentää. Jonkun pitäisi hypätä.
Britti käveli ovelle, avasi sen, ja huusi: ”For queen!” hypäten samalla ulos.
Lentäjä sanoi, että painoa pitäisi edelleen vähentää.
Amerikkalainen käveli ovelle, huusi ”For uncle Sam!” ja hyppäsi.
Lentäjä huusi, että vielä yhden piti hypätä.
Suomalainen ja norjalainen katsoivat toisiaan, huusivat ”Pohjoisen yhteistyön puolesta!” ja heittävät ruotsalaisen koneesta.
Svantella ja Håkanilla oli sukset menneet perusteellisesti ristiin.
Svante murjotti olohuoneessa kädet puuskassa, kun Håkan pakkasi kassinsa ja valmistautui lähtemään.
Kenkiä sitoessaan Håkanilta pääsi pieni pieru. Svante siihen:
- Turha tässä vaiheessa enää mitään lentosuukkoja lähetellä!
Miksi ruotsalainen tarvitsee Saharassa santapaperia?
- Käyttää sitä karttana.
Miksi ruotsalainen TV-johto on lyhyt?
- Siksi, että se kuluttaisi sähköä vähemmän.
Laivan haaksirikossa henkiin jäi kuusi naista ja yksi mies. He onnistuivat pelastautumaan pienelle saarelle.
Aikaa kului, ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää lempeä. Koko touhuun jo väsyneenä mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli.
Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti. Hän huomasi, että tulija oli mies.
Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä. Uusi mies sanoi:
- Hej, jag heter Erik Svensson.
Siihen mies tuumasi:
- Perkele! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä.
Tornion pappi lohdutti itkevää Haaparannan ilotyttöä:
- Älä tyttö itke, kyllä se pillu vielä Ruotsissakin muotiin tulee.
Mikä on ruotsalainen laatikkoleikki?
- Toinen menee laatikkoon ja toinen arvaa kumpi siellä on.
Turkulaiset veljekset Sven ja Åke päättivät tehdä oikein kunnon metsästysreissun Afrikkaan. Matka varattiin ja reissupäivä koitti. Afrikan savanneille saavuttuaan veljekset päättivät hajaantua erikseen paremman saaliin toivossa. Vaikka Turusta olivatkin, sopivat kuitenkin pienenä varokeinona että jos jompikumpi joutuu hätään tai he eivät löydä toisiaan, niin ammutaan ilmaan ja näin toinen voi paikantaa toisen.
No päivä kului poikien etsiessä saalista kumpikin omalla tahollaan. Kun ilta sitten alkoi laskeutua savannin ylle ja julmat pedot heräilivät puskistaan, eivätkä veljekset olleet toisiinsa törmänneet, alkoi Sven hieman hätääntyä ja ampui ilmaan. Odotteli aikansa, mutta kun veikkaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän päätti ampua uudestaan ilmaan. Taas kului pitkä tovi, eikä Åkesta havaintoakaan.
Juuri kun Sven oli ampumassa vielä kerran ilmaan, Åke ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. Sven huokaisi hartaasti ja sanoi: ”Hyvä että tulit, minulla on enää yksi nuoli jäljellä.”











