Savolaismies

Poimintoja aiheesta Anoppivitsit

Rakas anoppini oli viime viikolla sairaana ja mieheni pyysi minua ostamaan torilta hänelle viinirypäleitä. Koska mieheni on minulle hyvin rakas, päätin tehdä palveluksen ja käydä ostamassa anopille viinirypäleitä palatessani töistä kotiin.

Anoppini on hyvin tarkka lisäaineista ja niinpä varmistin vielä paikalliselta K-kauppiaalta:
– Onko näitä ruiskutettu millään myrkyllisillä lisäaineilla, vien nämä nimittäin anopilleni?

K-kauppias vastasi:
– Ei toki, kyllä te joudutte lisäämään mahdolliset myrkyt itse.

Mies tuli anopin hautajaisista puku ihan riekaleina.

Kaveri ihmetteli:
- Mitä ihmettä siellä oikein tapahtui?

Mies:
- No ei kummempia, mutta anoppi ei suostunut millään menemään arkkuun.

Miten anoppia tulee kohdella?
– Kuin kallista ruusua. Häntä tulee säilyttää pimeässä, kylmässä ja kosteassa kellarissa kaulaansa myöten kylmään veteen upotettuna.

Anoppi tyttärelleen:
- Miehesi taitaa pitää minusta. Hän lupasi opettaa minulle huomenna minulle jonkin kivan pelin.

Tyrär:
- Aijaa, minkä pelin?

Anoppi:
- Venäläisen ruletin.

Mikä on rangaistus kaksinnaimisesta?
- Kaksi anoppia.

Jussi oli matkoilla, kun hän sai hotelliinsa sähkeen, jossa sanottiin:
- Anoppisi kuollut piste Mitä teemme piste Hautaammeko, balsamoimmeko vai viemmekö krematorioon piste

Jussi sähkötti vastauksensa:
- Älkää ottako turhia riskejä piste Tehkää kaikki kolme piste!

- Anoppini on oikea enkeli.
- Ai, minun elää vielä...

Miksi anopille ei kerrota vitsejä. Koska nauru pidentää ikää

Mitä yhteistä on seuraavilla asioilla?

1. Anoppi tippui mereen ja hukkui.
2. Perunat jäätyi maahan.
3. Muija pamahti paksuksi.

- Kaikissa tapauksissa nosto jäi vähän liian myöhäiseksi.

Metsästäjä lähti Safarille vaimonsa ja anoppinsa kanssa. Eräänä iltana syvällä viidakossa rouva heräsi huomaten anopin kadonneen. Rynnäten miehensä luo hän vaati, että he molemmat yrittävät löytää hänen äitinsä. Metsästäjä otti kiväärinsä, otti siivun konjakista ja lähti etsimään häntä. Lähellä leiriä olevalla metsänaukealla, he havaitsivat karmean näyn: anoppi nojasi taaksepäin tiheään läpitunkemattomaan pensaikkoon ja suuri urosleijona seisoi häntä kasvotusten. Vaimo itki:
– Mitä me nyt teemme?
– Emme mitään, sanoi metsästäjä.
– Leijona on aiheuttanut itse sotkunsa, niin hoitakoon itsensä pois siitä.