


Yhteistyökumppanin mainos:


Savolaispariskunta oli hotellissa hääpäivää viettämässä.
Emäntä kuiskasi:
– Nyt suat ukko vähän yllättee minut.
Ukko sammutti valot ja kömpi peiton alle.
Hetken päästä emäntä kysyi:
– No joko se yllätys tulloo?
– Tulloo, tulloo... vuan suattaapi tulla vasta aamulla. Minä söin iltapalalla kolme kananmunnoo ja hernekeittoo.
Hieno rouva läksytti puistossa maleksivaa laitapuolen kulkijaa:
- Te ette taida edes tietää, mitä sana työ tarkoittaa!
Mies vastasi:
- Olen minä sen sanan joskus jossain kuullut… Odottakaas, kun mietin. Juu, se oli Kuopiossa! Siellä poliisi tuli tökkimään minut hereille, kun hieman levähdin penkillä, ja kysyi, että mittee työ siinä makkaatte?
Savolainen kaupassa kahvinkeitintä ostamassa.
- Onko tämä hyvä kahvinkeitin?
- No onhan se... ainakin jos ei keitä teetä.
Mies kertoi naapurilleen:
- Ei sitä turhaan sanota, että itäsuomalaiset ovat iloista kansaa!
Naapuri kysyi:
- Missä sinä olet itäsuomalaiseen luonteenlaatuun päässyt tutustumaan?
Mies:
- Kävimme vaimon kanssa Savonlinnassa. Ei tarvinnut sanoa kuin että olemme Turusta, kun he jo alkoivat hekotella.
Savolainen meni työhaastatteluun.
Haastattelija:
- Ootko ahkera työntekijä?
Savolainen:
- Nooo... sanottaasko näin, että kyllä se ahkeruuskin väsyttää.
Miksi savolainen karkasi mielisairaalasta?
- Sille tuli pakko paeta.
Turisti oli hieman eksyksissä ja pysäytti autonsa jossain Kuopion ja Iisalmen välillä tien varressa seisovan savolaisukon kohdalle.
Turisti:
- Anteeksi, mutta viekö tämä tie Kuopioon?
Ukko:
- Puoliks vie, puoliks ei.
Turisti:
- Mitä tarkoitat? Etkö voi yksinkertaisesti vastata viekö, vai ei?
Ukko:
- No tämä puol viep, mutta tuo keskiviivan takanen puolisko viep Iisalmeen.
Savolainen meni lääkärille tarkastukseen.
Lääkäri:
- Poltteletko tupakkaa?
Savolainen:
- Noo... en minä, mutta kyllähän se piippu itekseen joskus savuaa.
Savolaisukko oli ensimmäistä kertaa Helsingissä hienoon ravintolaan.
Tarjoilija kysyi:
- Onko teillä pöytävaraus?
Savolainen katseli ympärilleen ja vastasi:
- Ee oo. Luulin, että teillä on pöyvät omasta takkoo.
Tarjoilija huokaisi ja ohjasi ukon pöytään.
Hetken päästä hän kysyi:
- Mitä saisi olla juomaksi?
- Mittee teillä on?
Tarjoilija luetteli:
- Vettä, maitoa, olutta, viiniä, konjakkia...
Savolainen nyökkäsi:
- No onhan teillä sitten ihan hyvin asiat.
- Mutta mitä te haluaisitte juoda?
- No jos kerran tarjootte, niin olutta.
Tarjoilija toi oluen ja kysyi:
- Entä mitä saisi olla ruoaksi?
Savolainen katseli ruokalistaa pitkään.
- Paljoko tuo päivän pihvi maksaa?
- Kolmekymmentäkaksi euroa.
- Entäs jos en ota sitä?
- Silloin se ei maksa mitään.
Savolaisen naama kirkastui.
- No sepä sattui sopivasti... Tuokee niitä kaksi!
Savolaisukko istui Kuopion rautatieaseman aulassa ja alkoi vääntää itselleen sätkää.
Lipunmyyntikojussa istunut virkailija seurasi tilannetta alta kulmien, ja kun äijä sytytti tupakkinsa, nainen huusi:
- Täällä ei saa polttaa!
Ukko ei reagoinut, vaan jatkoi tupruttelua jolloin virkailija huusi uudestaan:
- Täällä ei saa polttaa!
Lopulta ukko huusi virkailijalle:
- No hittojakos menit sinne!
Savolaisukko kehuskeli kaverilleen:
– Meillä emännän kanssa kipinä syttyy makkuuhuoneessa vielä vuosikymmenten jäläkeennii.
Kaveri ihmetteli:
– Ihanko totta?
– Joo. Viime yönäki peiton alla kipinöi.
– No mittee te teitte?
– Villasukat jalassa pyörin lakanoissa. Sähköstä se vuan oli!
Matkustaja kysyi savolaiselta konduktööriltä:
- Onko ravintolavaunu junan etu- vai takapäässä?
- No etupiässä se taitaa olla takapiässä, vuan riippuuhan tuo siitä, kummin päin juna on mänössä.








