


Yhteistyökumppanin mainos:


Talon emäntä oli menossa sunnuntaina kirkkoon ja sanoi miehelleen:
- Et juopottele poissa ollessani.
Kun emäntä lähti menemään, isäntä haki viinapullon kaapista ja hörppäsi huikan pahimpaan himoon.
Kohta huomasi, että emäntä olikin jo tulossa takaisin. Äkkiä isäntä meni vuoteeseen viltin alle piiloon ja pisti pullon pystyyn jalkojen väliin.
Emäntä astui huoneeseen ja alkoikin yllättäen riisua vaatteitaan pois.
Isäntä kysyi:
- Mitäs sinä nyt, kun riisut vaatteesi?
Emäntä vastasi:
- Kirkko on joka sunnuntai, mutta tuota ei joka sunnuntaina tapahdu, kun törröttää noinkin komeasti.
Vaimo miehelle:
- Muistatko ne viimevuotiset hirvijahdit? Kun olit joka viikonloppu metsällä?
Mies:
- Kyllä. Miten niin.
Vaimo:
- Yksi niistä hirvistä soitti ja ilmoitti että sinulle on syntynyt vasa.
Mies kertoi surullisena kaverilleen:
- Riitelimme eilen vaimon kanssa kesälomamatkasta. Minä haluaisin Thaimaahan... Ja hän haluaa tulla mukaan.
Kaappo oli ollut koko päivän ryyppäämässä kavereillaan ja sitten tuli aika täyttää lupaus ja mennä yöksi kotiin vaimon luokse.
Vaimon ärjyä suhtautumista juopotteluun, mies yritti laimentaa sanomalla:
- Voi miten ihanalta sinä Hilma-rakkaani tänään näytätkään...
Vaimo ärähti kaulin kädessään:
- Kumpa voisin sanoa saman sinusta!
Pahimman tilanteen jo mentyä ohi Kaappo sanoi varoen:
- Kyllä voisitkin, jos valehtelisit niinkuin minä.
Vaimo nalkuttaa miehelleen:
- Sinä olet sitten niin laiska, niin laiska! Ethän sinä tee enää mitään muuta kuin nukut ja nait!
Mies nostaa katseensa ja toteaa:
- Sinäkö olet sitten niin helvetin tehokas kun teet niitäkin yhtäaikaa?
Mies tuli töistä kotiin.
Vaimo alkoi heti tivaamaan:
- Oletko sinä käynyt maksullisissa?
Mies ihmeissään:
- En ole. Kuinka niin?
Vaimo:
- No täällä on lasku joltain Heleniltä!
Mikko ja Elsa olivat olleet aviossa jo kauan.
Eräänä aamuna Mikko istui kahvipöydässä katsoen ikkunasta ulos ja Elsalleen sanoen:
- Tulee hieno päivä.
Keskustelu ei jatkunut sen pidempään eikä Elsakaan sen kummemmin juttuun kommentoinut.
Seuraavana aamuna, jälleen kahvipöydässä, Mikko katseli pilvettömälle taivaalle ja sanoi:
- Tuleepa kaunis päivä..
Edelleenkään ei keskustelu jatkunut pidemmälle, mutta Elsaa jäi sanonta jotenkin vaivaamaan.
Eipä kuitenkaan kommentoinut Mikon sanomaa millään tavoin.
Kolmantena aamuna kahvipöydässä Mikko katsoi jälleen ulkosalle ja sanoi:
- Tuleepa tosi kaunis päivä, suorastaan ihana.
Tähän Elsa kimmastui ja sanoi:
- Mitä kumman kaunista siellä nyt muka on? Onhan ilma sievä, mutta mitä tuosta joka aamu jankkaat!
Tähän Mikko sanoi kahviaan ryystäen:
- Sinähän kerran sanoit, että joku kaunis päivä minä kyllä tästä lähden.
Nuori hääpari kirjautui pieneen viehkeään, vanhanajan tunnelmaa henkivään hotelliin hääyötään viettämään.
Sulhanen nosti morsiamen käsivarsilleen aikomuksena nostaa tämän kynnyksen yli ja kantaa tämä häävuoteeseen.
Ikävä kyllä, sulhanen kompastui ja löi nenänsä vuoteen reunaan. Verta suihkusi lakanoille, mutta onneksi se saatiin tyrehdytettyä.
Seuraavana aamuna kun hääpari nautti aamiaista, niin vanhempi pariskunta tuli heitä tervehtimään.
- Olen hotellin johtaja ja tässä on rakas vaimoni. Olemme niin onnellisia ja liikuttuneita siitä, että vielä löytyy nuoria naisia, jotka säästävät neitsyytensä avioliittoon...
Niin näimme veriset lakanat...
Joten hotellin puolesta haluamme tarjota teille häälounaan ilmaiseksi.
Nuori aviopari katsoi toisiaan punastellen mutta hyväksyivät kiitellen lounaan.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tuo sama pariskunta päätti juhlia hääpäiväänsä tuossa samaisessa hotellissa ja kuinka ollakaan siellä oli vieläkin se sama vanha pari pitämässä paikkaa.
Aamulla kun pariskunta heräsi, nainen tarttui lakanaan ja niisti siihen pitkään ja hartaasti.
Mies ihmetteli vaimonsa puuhia joten nainen selitti:
- Sinä pelastit maineeni silloin kolmekymmentä vuotta sitten, joten nyt on minun vuoroni pelastaa sinun.
Aviopari kävi yöpuulle ja miehellä oli kiilto silmissään.
Mies sanoi:
- Kuule mamma, sirkusteltan masto on pystytetty.
Vaimo totesi:
- Esitys on peruutettu, sirkuspellen nenästä vuotaa verta.
Vanha pariskunta meni pikaruokalaan ja jakoi puoliksi hampurilaisen ja ranskalaiset.
Muuan rekkamies sääli vanhaa paria ja tarjoutui ostamaan molemmille oman aterian.
”Ei hätää”, aviomies sanoi. ”Me jaamme kaiken.”
Hetken kuluttua rekkamies huomasi, ettei vaimo ollut haukannut palaakaan. ”Voin tosiaan
ostaa vaimollenne oman aterian”, hän sanoi.
”Hän saa kyllä syödäkseen”, aviomies vakuutti. ”Jaamme kaiken.”
Rekkamies ei vakuuttunut ja tiukkasi vaimolta: ”Miksi ette syö?”
”Koska odotan tekohampaita!” vaimo huusi.








