Sisustusriihi

Poimintoja aiheesta Parisuhdevitsit

Viime vuonna Pertti ei tiennyt mitä ostaa vaimolleen joululahjaksi.
Vaimo antoi mielestään hyvän vihjeen:
”Olisi kiva jos tossa autotallin edessä olisi minulle sellainen lahja, joka menee nollasta sataan alle viidessä sekunnissa!”

Aattoaamuna vaimo löysi pienen paketin autotallin edestä.
Hän avasi sen ja siellä oli upouusi henkilövaaka.
... Pertti pääsi sairaalasta pääsiäisenä.

Muuan maanviljelijä oli niin kiihkeä, että olisi pitkin päivääkin pitänyt saada rakastella.
No, eihän vaimo ollut aina valmis ja sitten mies lähti ulkotöihinsä hieman kiukkuisena.

Sitten sopivat, että kun vaimo näkee miehensä tulevan juoksemalla kohti kotiaan, niin menee valmiiksi riisuuntuneena sängyn päälle.

Yhtenä kesäpäivänä vaimo näkee miehensä juoksevan hirmuista haipakkaa ja valmistautuu toimenpiteeseen.
Mies syöksyy vauhdilla sisään ja kun näkee vaimonsa makuuhuoneessa jalat levällään odottavan toimenpidettä, mies ärähtääkin vihaisena:
- On tämäkin touhua! Emäntä makaa täällä värkki paljaana ja sauna on tulessa!

Parisuhde on kuin pelaisi Aliasta:
- Yksi huutaa naama punaisena ja toinen yrittää arvata, että mistä vi*usta on kyse!

Nuori hääpari kirjautui pieneen viehkeään, vanhanajan tunnelmaa henkivään hotelliin hääyötään viettämään.

Sulhanen nosti morsiamen käsivarsilleen aikomuksena nostaa tämän kynnyksen yli ja kantaa tämä häävuoteeseen.
Ikävä kyllä, sulhanen kompastui ja löi nenänsä vuoteen reunaan. Verta suihkusi lakanoille, mutta onneksi se saatiin tyrehdytettyä.

Seuraavana aamuna kun hääpari nautti aamiaista, niin vanhempi pariskunta tuli heitä tervehtimään.

- Olen hotellin johtaja ja tässä on rakas vaimoni. Olemme niin onnellisia ja liikuttuneita siitä, että vielä löytyy nuoria naisia, jotka säästävät neitsyytensä avioliittoon...
Niin näimme veriset lakanat...
Joten hotellin puolesta haluamme tarjota teille häälounaan ilmaiseksi.

Nuori aviopari katsoi toisiaan punastellen mutta hyväksyivät kiitellen lounaan.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tuo sama pariskunta päätti juhlia hääpäiväänsä tuossa samaisessa hotellissa ja kuinka ollakaan siellä oli vieläkin se sama vanha pari pitämässä paikkaa.

Aamulla kun pariskunta heräsi, nainen tarttui lakanaan ja niisti siihen pitkään ja hartaasti.

Mies ihmetteli vaimonsa puuhia joten nainen selitti:
- Sinä pelastit maineeni silloin kolmekymmentä vuotta sitten, joten nyt on minun vuoroni pelastaa sinun.

Vaimo valitti miehelleen rintojensa pienuutta.

Mies ehdotti:
- Hiero niitä vessapaperilla.

Vaimo ihmetteli:
- Miten se muka auttaa?

Mies:
- En minä tiedä, mutta perseeseesi se ainakin on tehonnut!

Vaimo miehelleen:
- Aina kun näet kadulla kauniin nuoren naisen, unohdat olevasi naimisissa!

Mies huokaa:
- Päin vastoin... Silloin minä sen muistan.

Pariskunta oli juuri mennyt nukkumaan, kun miestä alkoi himottamaan. Hetken mietittyään seuraavaa siirtoa hän hiljaa lähestyi vaimoaan takaapäin ja lopulta päästyään tiukasti iholle, kuiskasi hempeästi vaimonsa korvaan:

- Kulta, minulla ei ole housuja...

Vaimo vastasi:
- Anna minun nukkua, huomenna pesen sinulle yhdet.

Mies tuli kotiin ja löytää vaimonsa makaamasta alasti sängystä.

Sängyn vieressä seisoo tuntematon mies housut alas laskettuina.

Ennen kuin mies ehtii sanoa sanaakaan, vieras sanoo kovalla äänellä:
– Viimeisen kerran, rouva, jos ette heti maksa sähkölaskua, kusen lattialle!

Kaappo oli ollut koko päivän ryyppäämässä kavereillaan ja sitten tuli aika täyttää lupaus ja mennä yöksi kotiin vaimon luokse.

Vaimon ärjyä suhtautumista juopotteluun, mies yritti laimentaa sanomalla:
- Voi miten ihanalta sinä Hilma-rakkaani tänään näytätkään...

Vaimo ärähti kaulin kädessään:
- Kumpa voisin sanoa saman sinusta!

Pahimman tilanteen jo mentyä ohi Kaappo sanoi varoen:
- Kyllä voisitkin, jos valehtelisit niinkuin minä.

Mikko ja Elsa olivat olleet aviossa jo kauan.
Eräänä aamuna Mikko istui kahvipöydässä katsoen ikkunasta ulos ja Elsalleen sanoen:
- Tulee hieno päivä.

Keskustelu ei jatkunut sen pidempään eikä Elsakaan sen kummemmin juttuun kommentoinut.
Seuraavana aamuna, jälleen kahvipöydässä, Mikko katseli pilvettömälle taivaalle ja sanoi:
- Tuleepa kaunis päivä..

Edelleenkään ei keskustelu jatkunut pidemmälle, mutta Elsaa jäi sanonta jotenkin vaivaamaan.
Eipä kuitenkaan kommentoinut Mikon sanomaa millään tavoin.

Kolmantena aamuna kahvipöydässä Mikko katsoi jälleen ulkosalle ja sanoi:
- Tuleepa tosi kaunis päivä, suorastaan ihana.

Tähän Elsa kimmastui ja sanoi:
- Mitä kumman kaunista siellä nyt muka on? Onhan ilma sievä, mutta mitä tuosta joka aamu jankkaat!

Tähän Mikko sanoi kahviaan ryystäen:
- Sinähän kerran sanoit, että joku kaunis päivä minä kyllä tästä lähden.