Yhteistyökumppanin mainos:
Vanha mummo meni lääkäriin ja sanoi:
– Kuulkaas nuori mies, kun minulla on tällainen ihmeellinen vaiva. Minua pierettää aivan koko ajan, mutta ne ovat täysin äänettömiä ja kaiken kukkuraksi vielä hajuttomia. Nytkin olen jo päästellyt ainakin kymmenen kunnon pierua tässä teidän huoneessanne.
Lääkäri katsoi mummoa hetken, kirjoitti reseptin ja pyysi tulemaan takaisin viikon kuluttua. Mummo tuli takaisin raivoissaan:
– Mitä ihmeen lääkettä te minulle määräsitte? Nythän pierut haisevat aivan kauhean saastaisille. En kestä tätä loputonta p*skanhajua.
Lääkäri sanoi:
– No, nyt kun ollaan saatu rouvan nenä auki, voidaan keskittyä tuohon kuulo-ongelmaan.
Vanha mies ja hänen vaimonsa makasivat sängyssä ja olivat menemässä nukkumaan.
Muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen, vanha mies pieraisee ja sanoo:
- Yksi piste.
Vaimo kääntyy ja sanoo:
- Mistä hiivatista sinä oikein puhut?
Vanha mies vastaa:
- Pelaan pierufutista!
Muutaman minuutin kuluttua vaimo pieraisee ja sanoo:
- Maali! Peli on nyt tasoissa.
Viiden minuutin jälkeen, vanha mies pieraisee uudestaan ja sanoo:
- Maali! Johdan peliä 2-1!
Vaimo on häviöllä ja raivostunut, jonka seurauksena hän pinnistää ja pieraisee äänekkäästi:
- Tasoissa ollaan!
Paineet kiristyvät äärimmilleen ja vanha mies ei suostu häviämään. Hän pinnistää kovaa, mutta päästääkin vahingossa lusikallisen housuun.
Vaimo kuulee erikoisen äänen ja kysyy:
- Mikäs hiivatti tuo oikein oli?
Vanha mies vastaa:
- Se oli pillin ääni, siirrymme puoliajalle. Vaihdetaan puolia.
Mikä on työpalaverin vaarallisin ääni?
- Se, jota kukaan ei kuule, mutta jonka kaikki kohta huomaavat.
Miksi Ronaldo pieraisi?
- Koska halusi että yleisö tuulettaa.
Taivaalta kuului pieru jos toinenkin. Kuka se oli?
- Minä.
- Kuka minä?
- Ilmalaiva!
Pierut ovat kuin lapsia.
Omat eivät haittaa, mutta et voi sietää muiden.
Oma pieru haisee aina parhaimmalta.
Hieno rouva kulki hiljaisella kylätiellä ja pierupaukkuja tuli vähän väliä.
Kirkkoherra sattui kulkemaan perässä ja hänkin piereskeli häätarjoilun antimia.
Rouva säikähti kirkkoherran huomattuaan.
Johon kirkkoherra tuumasi:
- Ei se mitään kun piereksii, kunhan kukaan ei kuule ja pääse tietämään tätä meidän salaisuutta.
Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.
Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.
Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa.
Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.
Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.
Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:
- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.
Siihen kauppias vastasi:
- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.
Mistä tietää että pieru on todella pahan hajuinen, vaikka olisi nenä tukossa?
- Siitä, että silmien kirvelyn lisäksi kynnetkin sulaa!
Jaa VitsienVitsit.fi |
