Vaihtaa vaipat vain kerran kuussa

Poimintoja aiheesta Ruotsalaisvitsit

Ruotsalaiset miehet pohdiskelivat yhdessä mitä he haluaisivat olla mieluiten.

Yksi heistä totesi:
- Haluaisi olla ambulanssi.

Muut kysyivät:
- Miksi ihmeessä haluaisit olla ambulanssi?

Tähän mies:
- No siksi, että perästä työnnettäisiin sisään ja saisin huutaa täysillä: UU-AA-UU-AA...

Ruotsissa on keksitty ikiliikkuja:
- Otetaan paperiarkki ja kirjoitetaan kummallekin puolelle “käännä“.

Suomalainen antoi eräänä jouluna ruotsalaiselle ystävälleen lahjaksi palapelin. Ruotsalainen ilahtui lahjasta ja kävi heti toimeen.

Eräänä yönä maaliskuussa suomalainen heräsi ruotsalaisen puhelinsoittoon.

– Hei! Kuule, nyt minä olen saanut valmiiksi sen palapelin, jonka annoit minulle jouluna.

– Vai niin. Etkö olisi voinut odottaa aamuun, ennen kuin kerrot tästä?

– Arvelin, että haluat kuulla tästä heti, kun tämä valmistui näin nopeasti. Minulla meni tähän vain kolme kuukautta, vaikka laatikon kannessa lukee 4-6 vuotta!

Miten kysytään Ruotsiksi, että onko sinulla jo jojo?
- Har du redan redanredan?

Kaksi ruotsalaista on metsästämässä. Yhtäkkiä toinen pitää kädellä rintaansa ja lyyhistyy sitten maahan liikkumattomaksi kasaksi.

Toinen hätääntyy ja soittaa hätänumeroon:
-Apua! Ystäväni on kuollut!

Hätäkeskus:
- Rauhoitu. Anna minä autan. Varmistatko ensin, että hän on varmasti kuollut?

Kuuluu askeleiden ääniä... hiljaisuus... ja sitten laukaus!

Ruotsalainen puhuu puhelimeen:
- Nyt on varmistettu. Entä seuraavaksi?

Haaparantalainen meni Torniossa kauppaan ja sanoi myyjälle:
- Haluaisin ostaa tuon telkkarin.

Myyjä:
- Ei myydä haaparantalaisille.

Haaparantalalainen lähti pois kaupasta, pukeutui vanhaksi mummoksi ja ajatteli:
- Nyt myyjä ei tunne minua.

Haaparantalainen meni takaisin kauppaan:
- Haluaisin ostaa tuon telkkarin.

Myyjä:
- Ei myydä haaparantalaisille.

Haaparantalainen lähti taas pois ja pukeutui nyt hip-hoppariksi:
- Nyt he eivät tunne minua.

Sitten hän meni kauppaan:
- Haluaisin ostaa tuon telkkarin.

Myyjä:
- Ei myydä haaparantalaisille.

Haaparantalainen:
- Mistä tiedätte, että olen haaparantalainen?

Myyjä:
- Koska tuo ei ole telkkari, vaan mikroaaltouuni.

Ruotsalaiset halusivat hekin valloittaa avaruuden. Koska amerikkalaiset olivat jo käyneet kuussa, he päättivät laskeutua Aurinkoon.

”Mutta eikö siellä ole liian kuuma?” kysyi eräs pelokkaana.

”Ei haittaa”, muut rauhoittivat häntä. ”Me laskeudumme sinne yöllä.”

Suuren ruotsalaisen tehtaan toimitusjohtaja Håkan meni liikematkalle New Yorkiin.

Hotellin hississä hän tapasi sattumalta kauniin naisen Yvonnen. Valitettavasti tämä nainen oli ranskalainen, eivätkä he ymmärtäneet toisiaan.

Ruotsalainen otti esiin kynän ja paperia ja piirsi siihen taksin kuvan. Yvonne nyökkäsi ja he menivät taksilla kävelylle puistoon. 

Håkan piirsi kuvan ravintolasta ja ranskatar suostui jälleen. Niinpä he menivät syömään.

Ravintolassa Håkan piirsi vihkoonsa kaksi tanssijaa ja niin matka jatkui kohti yökerhoa.

Parin tunnin päästä Yvonne pyysi saada kynän ja paperia, jolloin hän piirsi kuvan parisängystä. Håkan hämmästyi...

... Hän ei koskaan saanut selville, miten Yvonne tiesi, että hän on Ikeassa töissä.

Suomalainen ja ruotsalainen istuvat kahvilan pöydässä aamiaisella.
Ruotsalainen jauhaa koko ajan purukumia. Suomalainen ottaa leipää.

Ruotsalainen:
- Syöttekö te koko leivän Suomessa, kysyy ruotsalainen purukumia ärsyttävästi jauhaen.

Suomalainen:
- Tietenkin.

Ruotsalainen:
- Me emme. Syömme vain pehmeän sisäosan. Kuoret jauhetaan ja lähetetään Suomeen, jossa massasta tehdään suomalaisille leipää.

Suomalainen levittää marmeladia leivän päälle ja samalla ruotsalainen jatkaa puhettaan samalla purkkaa jauhaen.

- Me Ruotsissa syömme aina tuoreita hedelmiä, vanhat murskataan ja lähetetään Suomeen, jossa massasta tehdään suomalaisille marmeladia.

Suomalainen kysyy ruotsalaiselta:
- Mitä te teette käytetyille kondomeille?

Ruotsalainen:
- Me heitämme ne pois.

Suomalainen:
- Me emme. Me jauhamme ne murskaksi, lähetämme Ruotsiin jossa massasta tehdään ruotsalaisille purukumia.

Kaksi ruotsalaista oli hirvimetsällä. Toinen heistä lyyhistyi yhtäkkiä maahan ja meni tajuttomaksi.

Hänen toverinsa soitti heti kännykällä hätänumeroon ja sanoi:
”Kaverini kuoli! Mitä minä teen?”

Hätänumerosta vastatiin rauhoittelevalla äänellä:
”Älä hätäile, minä autan. Varmista ensin, että hän tosiaan on kuollut.”

Puhelin vaikeni, kunnes kuului kova pamaus.

Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan puhelin soi.

Hänen majesteettinsa meni vastaamaan:
- Täällä kuningas.

Soittaja:
- Kuka?

Kaarle-Kustaa:
- Kuningas.

Soittaja:
- Anteeksi, kuka?

Kaarle-Kustaa:
- Kuningas.

Soittaja nolona:
- Minä... tuota... anteeksi, mikä olikaan numeronne?

Kaarle-Kustaa vastasi kärsivällisesti:
- Kuudestoista...

Nuori vastavihitty ruotsalaisneito pääsi töistään tavallista aiemmin ja näki miehensä olevan makuuhuoneessa.

Hän meni huoneeseen ja sanoi:
- Börje, riisu kenkäni.

Börje totteli ja riisui hänen kenkänsä.

Nainen jatkoi:
- Börje, riisu hameeni.

Niinpä Börje riisui hameen...

- Börje, riisu paitani.

Börje riisui hänen paitansa.

- Börje, riisu sukkahousuni.

Börje otti pois sukkahousut.

- Börje, riisu rintaliivini.

Börje avasi hänen rintaliiviensä lukon ja antoi niiden pudota lattialle.

- Börje, riisu vielä pikkuhousuni.

Ja Börje totteli.

- Ja Börje... Anna tämän olla viimeinen kerta, kun käytät vaatteitani.