


Yhteistyökumppanin mainos:


Haaparantalainen meni Torniossa kauppaan ja sanoi myyjälle:
- Haluaisin ostaa tuon telkkarin.
Myyjä:
- Ei myydä haaparantalaisille.
Haaparantalalainen lähti pois kaupasta, pukeutui vanhaksi mummoksi ja ajatteli:
- Nyt myyjä ei tunne minua.
Haaparantalainen meni takaisin kauppaan:
- Haluaisin ostaa tuon telkkarin.
Myyjä:
- Ei myydä haaparantalaisille.
Haaparantalainen lähti taas pois ja pukeutui nyt hip-hoppariksi:
- Nyt he eivät tunne minua.
Sitten hän meni kauppaan:
- Haluaisin ostaa tuon telkkarin.
Myyjä:
- Ei myydä haaparantalaisille.
Haaparantalainen:
- Mistä tiedätte, että olen haaparantalainen?
Myyjä:
- Koska tuo ei ole telkkari, vaan mikroaaltouuni.
Miten Ruotsalainen ajattelee rikastuvansa?
- Rakentamalla itselleen Otto-automaatin.
Mitä lukee ruotsalaisen limsapullon pohjassa?
- Avataan toisesta päästä.
Mitä ruotsalaisen olutpullon pohjassa lukee?
- avataan toisesta päästä.
Ruotsalaiset kaverukset Börje ja Håkan olivat metsällä ja huomasivat eksyneensä. He alkoivat jo olla paniikissa.
Börje sanoi:
- Ammutaan ilmaan kolme kertaa, se on yleinen hätäkutsu.
Niin tehtiin ja odotettiin, ja lopulta sama toistettiin tunnin välein, mutta mitään ei tapahtunut...
Alkoi olla jo pimeä ja Håkan tuskastui:
- Kukaan ei tule, ollaan varmaan niin kaukana asutuksesta.
Börje vastasi:
- Niin, ja nuoletkin alkavat olla jo lopussa.
Mikä on Silvian mieliruoka?
- Kallen mätitahna.
Kaksi ruotsalaista pinkoi henkensä edestä rataa pitkin junaa karkuun. Juna saavutti saavuttamistaan.
- Juostaan metsään!, sanoi toinen.
- Hölmö! Emmehän pääse junaa pakoon edes tässä, niin miten sitten tuolla ryteikössä!
Oletko kuullut ruotsalaisesta, jonka kirjasto paloi?
Molemmat kirjat menivät, eikä toista ollut edes vielä väritetty.
Kaksi ruotsalaista oli hirvimetsällä. Toinen heistä lyyhistyi yhtäkkiä maahan ja meni tajuttomaksi.
Hänen toverinsa soitti heti kännykällä hätänumeroon ja sanoi:
”Kaverini kuoli! Mitä minä teen?”
Hätänumerosta vastatiin rauhoittelevalla äänellä:
”Älä hätäile, minä autan. Varmista ensin, että hän tosiaan on kuollut.”
Puhelin vaikeni, kunnes kuului kova pamaus.
Laivan haaksirikossa henkiin jäi kuusi naista ja yksi mies. He onnistuivat pelastautumaan pienelle saarelle.
Aikaa kului, ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää lempeä. Koko touhuun jo väsyneenä mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli.
Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti. Hän huomasi, että tulija oli mies.
Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä. Uusi mies sanoi:
- Hej, jag heter Erik Svensson.
Siihen mies tuumasi:
- Perkele! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä.











