Vaihtaa vaipat vain kerran kuussa

Poimintoja aiheesta Ruotsalaisvitsit

Kaksi ruotsalaista pinkoi henkensä edestä rataa pitkin junaa karkuun. Juna saavutti saavuttamistaan.

- Juostaan metsään!, sanoi toinen.

- Hölmö! Emmehän pääse junaa pakoon edes tässä, niin miten sitten tuolla ryteikössä!

Miksi ruotsalainen tarvitsee Saharassa santapaperia?
- Käyttää sitä karttana.

Miten Ruotsalainen ajattelee rikastuvansa?
- Rakentamalla itselleen Otto-automaatin.

Ruotsalainen mies pelastettiin nippa nappa palvasta sängystä.
Palopäällikkö tivasi että mistäköhän tuli oli oikein saanut alkunsa, johon Göran vastasi:
- Mistä minänä tiedän! Peti oli tulessa jo kun menin siihen maate.

Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan puhelin soi.

Hänen majesteettinsa meni vastaamaan:
- Täällä kuningas.

Soittaja:
- Kuka?

Kaarle-Kustaa:
- Kuningas.

Soittaja:
- Anteeksi, kuka?

Kaarle-Kustaa:
- Kuningas.

Soittaja nolona:
- Minä... tuota... anteeksi, mikä olikaan numeronne?

Kaarle-Kustaa vastasi kärsivällisesti:
- Kuudestoista...

Tornion pappi lohdutti itkevää Haaparannan ilotyttöä:

- Älä tyttö itke, kyllä se pillu vielä Ruotsissakin muotiin tulee.

Mistä tietää, että ruotsalainen on tehnyt suklaakastiketta?
- Keittiö on täynnä ranskanpastillien kuoria.

Miten upotetaan ruotsalainen sukellusvene?
- Koputetaan luukkuun, kyllä joku aina avaamaan tulee.

No entäs sitten venäläinen sukellusvene, miten se upotetaan?
- Sen ei tarvitse edes olla sukelluksissa, otetaan luukku kokonaan pois.

Miten sitten upotetaan suomalainen sukellusvene?
- Sitä en suosittele yrittämään, sillä siitä tulee varmasti linnaa.

Håkan sanoi lääkärille:
- Pitäis saada itelle rintakarvat!

Lääkäri:
- Hiero vaseliinia rintaan.

Håkan:
- Jos se tehoais, niin mulla olis perseessä jo poninhäntä.

Suomalainen antoi eräänä jouluna ruotsalaiselle ystävälleen lahjaksi palapelin. Ruotsalainen ilahtui lahjasta ja kävi heti toimeen.

Eräänä yönä maaliskuussa suomalainen heräsi ruotsalaisen puhelinsoittoon.

– Hei! Kuule, nyt minä olen saanut valmiiksi sen palapelin, jonka annoit minulle jouluna.

– Vai niin. Etkö olisi voinut odottaa aamuun, ennen kuin kerrot tästä?

– Arvelin, että haluat kuulla tästä heti, kun tämä valmistui näin nopeasti. Minulla meni tähän vain kolme kuukautta, vaikka laatikon kannessa lukee 4-6 vuotta!