Vaimo kävi exän kanssa kahvilla

Poimintoja aiheesta Parisuhdevitsit

Mies toi vaimolle kukkia kotiin.

Vaimo kysyi:
-Pitääkö nyt sitten olla viikko perse pystyssä?

Mies vastasi:
- Ei, kaipa talosta nyt joku maljakko löytyy.

Mies meni naisten alusasuja myyvään liikeeseen ja katseli ujostellen ympärilleen.

Myyjäneiti tuli sitten palvelemaan häntä:
- Hyvää päivää, mitähän sitä herralle saisi olla?

Meni vähän aikaa ja mies sai lopulta sanotuksi:
- Vaimolle pitäis hankkia rintaliivit...

Myyjä luetteli eri kuppikokoja, johon mies sanoi:
- En oikein tiedä...

Palvelualtis myyjä tuli miestä puolitiehen vastaan ja kysyi:
- Ovatko vaimonne rinnat greipin kokoiset?

Mies pudisti päätään...

Myyjä kysyi:
- Ovatkos ne omenan kokoiset?

Mies pudisti edelleen päätään...

Myyjä vielä kysyi:
- Onko hänen rintansa kananmunan kokoiset?

Siihen mies vastasi nopeasti:
- Juu, sellaiset paistetut!

Naimisissa oleva mies ajatteli, että hän voisi antaa vaimolleen syntymäpäivälahjaksi
yllätyksen ostamalla hänelle rintaliivit. Hän meni sisään naisten kauppaa melko
peloissaan, mutta myyjätyttö otti komennon auttaessaan häntä.
Väri ja hinta oli nopeasti sovittu, mutta koon kanssa tuli ongelmia.

Myyjä:
- No, herra. Ovatko ne meloonin kokoiset? Kookospähkinän? Greipin? Appelsiinin?

Mies:
- Ei... Ei mitään sellaista.

Myyjä:
- Miettikää nyt herra. Täytyy olla jotain, joka muistuttaa vaimonne povea.

Mies mietti pitkään ja hartaasti ja sitten katsahti myyjään ja sanoi:
- Oletteko koskaan nähneet spanielin korvia?

Maatilan emäntä ja isäntä olivat olleet koko päivän heinätöissä pellolla ja kun ilta alkoi sarastamaan, oli aika palata kotiin.

Heinän tuoksu oli saanut isännän hormooneihin hieman vauhtia, joten siinä kun emännän perässä kotia kohti mentiin, tuumasi isäntä emännälle, samalla takamukseen läpäyttäen:

- Se tuo sinun perä on kuin leikkuupuimuri.

Saunan jälkeen kun sitten käytiin yöpuulle, ei isäntä vaan malttanut pitää näppejään erossa emännästä, vaan pyrki päästä tosihommiin.

Emäntä oli kuitenkin vielä hieman loukkaantunut isännän aiemmasta letkautuksesta ja totesi:

- Tsot tsot isäntä, ei sitä yhden oljenkorren takia koko leikkuupuimuria käynnistetä.

Muuan pariskunta oli sopinut oman salakielensä rakastelutarpeelleen.

Kun isäntä kysyi puolisoltaan, olisiko pyykkiä, niin emäntä tiesi, mistä oli kyse ja sanoi:
- Kyllä sitä sen verran on.

Sitten kerran tapahtui niin, että kun isäntä kysyi, niin emäntä ei oikein ollut sillä tuulella ja tokaisi vain:
- Eipä ole!

No, sitten iltapäivällä tuli kuitenkin toisiin aatoksiin, kun arveli loukanneensa miestään ja sanoi päiväkahvin aikaan:
- Kyllä sitä kuitenkin olisi, sitä pyykkiä.

Isäntä hetken mietti ja vastasi:
- Eipä ole enää tarvis, kävin nyrkkipyykillä.

Pariskunta oli menossa naimisiin. Tuleva aviomies tähdensi tulevalle rouvalle, että hänellä oli tapana pitää aviovuoteen alla laatikkoa, johon vaimo ei saisi milloinkaan katsoa ennen miehensä kuolemaa.

Rakastuneena nainen ilman muuta hyväksyi järjestelyn.

Vuosien vieriessä laatikon salaisuus alkoi kovasti poltella vaimon mieltä ja eräänä päivänä uteliaisuus vei voiton. Hän avasi laatikon ja löysi sieltä kolme tyhjää olutpulloa ja 11,200 euroa rahaa.

Asiaa oli kysyttävä mieheltä ja mies tunnusti puolestaan, että kolme olutpulloa olivat muistutuksena niistä kerroista, jolloin hän oli pettänyt vaimoaan.

Vaimo tuumasi:
- Hmm, sinähän olet paljon matkustellut mies ja sinulla on paljon myös naispuolisia liiketuttavia ja sihteereitä, ei kai tuo kolme pulloa nyt niin paha ole. Entäs ne rahat, mikä niiden tarina on?

Mies:
- Ymmärräthän, se laatikko tuli välillä täyteen ja nuo ovat pullonpalautusrahoja.

Aviopari kävi yöpuulle ja miehellä oli kiilto silmissään.

Mies sanoi:
- Kuule mamma, sirkusteltan masto on pystytetty.

Vaimo totesi:
- Esitys on peruutettu, sirkuspellen nenästä vuotaa verta.

Nuori hääpari kirjautui pieneen viehkeään, vanhanajan tunnelmaa henkivään hotelliin hääyötään viettämään.

Sulhanen nosti morsiamen käsivarsilleen aikomuksena nostaa tämän kynnyksen yli ja kantaa tämä häävuoteeseen.
Ikävä kyllä, sulhanen kompastui ja löi nenänsä vuoteen reunaan. Verta suihkusi lakanoille, mutta onneksi se saatiin tyrehdytettyä.

Seuraavana aamuna kun hääpari nautti aamiaista, niin vanhempi pariskunta tuli heitä tervehtimään.

- Olen hotellin johtaja ja tässä on rakas vaimoni. Olemme niin onnellisia ja liikuttuneita siitä, että vielä löytyy nuoria naisia, jotka säästävät neitsyytensä avioliittoon...
Niin näimme veriset lakanat...
Joten hotellin puolesta haluamme tarjota teille häälounaan ilmaiseksi.

Nuori aviopari katsoi toisiaan punastellen mutta hyväksyivät kiitellen lounaan.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tuo sama pariskunta päätti juhlia hääpäiväänsä tuossa samaisessa hotellissa ja kuinka ollakaan siellä oli vieläkin se sama vanha pari pitämässä paikkaa.

Aamulla kun pariskunta heräsi, nainen tarttui lakanaan ja niisti siihen pitkään ja hartaasti.

Mies ihmetteli vaimonsa puuhia joten nainen selitti:
- Sinä pelastit maineeni silloin kolmekymmentä vuotta sitten, joten nyt on minun vuoroni pelastaa sinun.

Mikko ja Elsa olivat olleet aviossa jo kauan.
Eräänä aamuna Mikko istui kahvipöydässä katsoen ikkunasta ulos ja Elsalleen sanoen:
- Tulee hieno päivä.

Keskustelu ei jatkunut sen pidempään eikä Elsakaan sen kummemmin juttuun kommentoinut.
Seuraavana aamuna, jälleen kahvipöydässä, Mikko katseli pilvettömälle taivaalle ja sanoi:
- Tuleepa kaunis päivä..

Edelleenkään ei keskustelu jatkunut pidemmälle, mutta Elsaa jäi sanonta jotenkin vaivaamaan.
Eipä kuitenkaan kommentoinut Mikon sanomaa millään tavoin.

Kolmantena aamuna kahvipöydässä Mikko katsoi jälleen ulkosalle ja sanoi:
- Tuleepa tosi kaunis päivä, suorastaan ihana.

Tähän Elsa kimmastui ja sanoi:
- Mitä kumman kaunista siellä nyt muka on? Onhan ilma sievä, mutta mitä tuosta joka aamu jankkaat!

Tähän Mikko sanoi kahviaan ryystäen:
- Sinähän kerran sanoit, että joku kaunis päivä minä kyllä tästä lähden.

Mies on vaimonsa kanssa ravintolassa juhlimassa syntymäpäiviään. Heidän pöytäänsä poikkeaa nuori nainen, suutelee miestä ja häipyy.

Vaimo kysyy hämillään:
- Kukas ihme tuo oli?

Mies sopertaa paniikissa:
- Ai kuka? Ai tuo.. niin.. minun rakastajattareni.

Vaimo huutaa:
- Mitä helvettiä? Porsas! Sika! Nyt tulee kyllä avioero!

Mies vastaa:
- Aiotko tosiaan luopua mahtavasta omakotitalostamme,  kauniista merenrantamökistämme, muskeliveneestämme sekä uudesta Mersustamme? Sitäkö sinä todellakin haluat?

Vaimo on hiljaa, murjottaa ja mytistelee lautasliinaa. Kohta heidän naapuripöytäänsä istahtaa vanhahko herrasmies, jonka kaulaan myös kepsahtaa nuori nainen. 

Vaimo kysyy:
- Oho! Mitäs tuo nyt on?

Mies:
- Ai tuo? No, siinä on arkkitehti Lindblom. Tuo nainen on hänen rakastajattarensa.

Vaimo:
- Kyllä meidän on kauniimpi!