Vankilassa uskoon

Poimintoja aiheesta Vankilavitsit

Väänänen oli joutunut kiven sisään. Vankilan johtaja selosti tulokkaalle, että jokaiselle pyritään antamaan ammattia vastaavaa työtä.

Vankilanjohtaja:
- Eikö olekin hyvä juttu?

Vanki:
- Kyllä vain! ilahtui Väänänen, minä olen kulkukauppias!

Vanginvartija haettiin kuulusteltavaksi vankilanjohtajan luokse.

Johtaja karjui:
- Kuinka on mandollista, että vanki numero 31 on päässyt pakenemaan?

Vartija änkytti:
- Hänellä oli avain...

Johtaja:
- Hän siis varasti sen?

Vartija:
- Ei, johtaja, hän voitti sen korttipelissä.

Pappi meni vankilaan tapaamaan erästä nuorta miestä.

Pappi:
- Papereistasi näen, ettei kukaan ole kahteen vuoteen vieraillut luonasi. Eikö sinulla ole sukulaisia?

Vanki:
- On toki. On minulla äiti ja kymmenen sisarusta.

Pappi:
- Etkö pidä heistä?

Vanki:
- Pidän toki, ja haluaisin mielelläni tavatakin.

Pappi:
- Silloin minä otan yhteyttä perheeseesi. Kenet haluaisit nähdä ensiksi?

Vanki:
- Yrittäkää pikkuveljeä. Hän pääsee kahden vuoden päästä kiven sisästä.

Vankilan pastori meni jututtamaan Kallea, jolla oli pitkä tuomio.

Pastori:
- Nuori ystäväni, miksi sinäkin istut täällä?

Vanki:
- Jaa-a, totesi Kalle. Kun tuo ikkunaluukku on niin saatanan pieni.

- Koska sun isäs pääsee linnasta?
- Ei se taida päästä. Ne taitaa valita sen uudelleen.

Vanki pääsi lomalle ja hänelle kerrottiin, että palattuaan hän joutuisi perusteelliseen ruumiintarkastukseen huumeiden salakuljetuksen estämiseksi.
Vanki palasi ja lääkäri huomasi karhunlangan pätkän roikkuvan vangin takapuolesta.

- Ahaa, lääkäri sanoi ja veti langasta.

Langan toiseen päähän oli sidottu muikku.

- Tuleeko kalaa? vanki kysyi.

Vuosi 1996 oli Kakolassa tietyssä mielessä ennätyksellinen. Sieltä karkasi vuoden aikana 10237 vankia. Lehtimiehet alkoivat kysellä syitä outoon pakoaaltoon.

Kakolan johtaja selitti:
- Sesonkien ja vankeinhoidon johtokunnan syytä!

Lehtimiehet:
- Miten niin?

Vankilanjohtaja:
- No, kun oli karkausvuosi, useita avoimien ovien päiviä ja vankeinhoidon johtokunta keskitti syksyllä 1995 Kakolaan kaiken vankeinhoitolaitoksen piirissä tapahtuvan pakoputkien valmistuksen.

Rouva Virtanen oli loistavalla tuulella:
- Ajatelkaapas, poikani on tullut kotiin! Hänet oli tuomittu kymmeneksi vuodeksi Kakolaan, mutta hän on käyttäytynyt niin siivosti, että hän pääsi pois nyt, kahdeksan vuotta istuttuaan!

Naapurin rouva huudahti innostuneena:
- Kylläpä te mahdatte olla hänestä ylpeä!

Ilkka meni tapaamaan Jussia vankilaan, ja kyseli tältä:
- Miksi sinä tänne jouduit?
- Hankin ilmaiseksi kissoja ja myin niitä eteenpäin.
- No eihän se sentään rikollista ole?
- No ei... mutta liimasin niihin lampaanvilloja ja väitin villakoiriksi.

Työnvälitystoimiston virkailija:
- Olitte palvellut samassa paikassa nuhteettomasti melkein kaksikymmentä vuotta ja sitten lähditte sieltä. Miksi?

Vanki:
- Pääsin ehdonalaiseen.