Vankilassa uskoon

Poimintoja aiheesta Vankilavitsit

Mikä on vankikarkurin ammattitauti?
- Pakokauhu.

Kirkkoherra oli tervehdyskäynnillä vankilassa.
- On hauska nähdä teitä täällä näin runsaasti...

Murto-Ville valitti vankilan pastorille:
- On täysin naisten syytä, että olen taas täällä.

Pastori:
- Niin, viini, laulu ja naiset...

Vanki:
- Ei kun kaksi muijaa huomasi minut ikkunasta ja soitti poliisin paikalle.

Mies karkasi vankilasta, jossa oli lusinut viisitoista vuotta.

Hän murtautui taloon ja etsi sieltä rahaa ja aseita, mutta löysi vain avioparin nukkumassa.

Vankikarkuri kiskoi miehen vuoteesta ja sitoi hänet tuoliin. Sitten hän sitoi naisen sänkyyn, suuteli häntä kaulaan ja meni vessaan.

Vankikarkurin ollessa vessassa mies sanoi vaimolleen:
- Tuo mies on karannut vankilasta! Hän ei varmaan ole nähnyt naista pitkään aikaan. Huomasin miten hän suuteli sinua kaulaan. Jos hän haluaa seksiä, älä vastustele. Anna hänen tehdä mitä hän haluaa. Mies on varmasti vaarallinen. Jos hän suuttuu, hän voi tappaa meidät molemmat. Ole reipas kultaseni! Minä rakastan sinua.

Vaimo vastasi:
- Ei hän suudellut minua kaulaan. Hän kertoi olevansa homo ja kysyi onko meillä vaseliinia. Sanoin, että sitä on vessassa. Ole reipas kultaseni! Minäkin rakastan sinua!

- Sain kuusi kuukautta linnaa, kun ajoin liian hitaasti.
- Miksi ihmeessä.
- Auton omistaja sai minut kiinni.

Miksi vankilasta karkasi suuri määrä vankeja samana päivänä?
- Vankilan johtaja oli päättänyt pitää avoimien ovien päivän.

Rouva Murtonen kirjoitti miehelleen vankilaan:
- Rakas Vikke, lapset ovat nyt siinä iässä, että alkavat kysellä. He haluaisivat tietää mihin olet piilottanut saaliin.

Vanginvartija huomautti toiselle vartijalle:
- Arska on karannut kopistaan.
- Vihdoinkin, se hänen ainainen kynsien viilaaminen kävi minun hermoilleni.

Muurari laitettiin lukemaan tiilenpäitä.

Toisena päivänä vankilassa tuomittu miesparka meni lääkärin vastaanotolle valittamaan:
- Herra tohtori, viime yönä kuusi homoseksuellia vankia raiskasi minut.

Lääkäri hymyilee potilaalleen:
- Entäs sitten, kultaseni?