Vankilassa uskoon

Poimintoja aiheesta Vankilavitsit

Rouva Virtanen oli loistavalla tuulella:
- Ajatelkaapas, poikani on tullut kotiin! Hänet oli tuomittu kymmeneksi vuodeksi Kakolaan, mutta hän on käyttäytynyt niin siivosti, että hän pääsi pois nyt, kahdeksan vuotta istuttuaan!

Naapurin rouva huudahti innostuneena:
- Kylläpä te mahdatte olla hänestä ylpeä!

Vankilan pastori meni jututtamaan Kallea, jolla oli pitkä tuomio.

Pastori:
- Nuori ystäväni, miksi sinäkin istut täällä?

Vanki:
- Jaa-a, totesi Kalle. Kun tuo ikkunaluukku on niin saatanan pieni.

Vanginvartija huomautti toiselle vartijalle:

- Putte on karannut kopistaan.

- Vihdoinkin, se viilaaminen kävi minun hermoilleni.

Kirkkoherra oli tervehdyskäynnillä vankilassa.
- On hauska nähdä teitä täällä näin runsaasti...

Muurari laitettiin lukemaan tiilenpäitä.

Työnvälitystoimiston virkailija:
- Olitte palvellut samassa paikassa nuhteettomasti melkein kaksikymmentä vuotta ja sitten lähditte sieltä. Miksi?

Vanki:
- Pääsin ehdonalaiseen.

Vanginvartija haettiin kuulusteltavaksi vankilanjohtajan luokse.

Johtaja karjui:
- Kuinka on mandollista, että vanki numero 31 on päässyt pakenemaan?

Vartija änkytti:
- Hänellä oli avain...

Johtaja:
- Hän siis varasti sen?

Vartija:
- Ei, johtaja, hän voitti sen korttipelissä.

Rouva Murtonen kirjoitti miehelleen vankilaan:
- Rakas Vikke, lapset ovat nyt siinä iässä, että alkavat kysellä. He haluaisivat tietää mihin olet piilottanut saaliin.

Miksi useimmat elinkautisvangit ovat naimattomia miehiä?
- Heille vapaus on etusivujalla.

Tuomari tutki syytetyn papereita.

- Onpas teillä melkoinen rikosrekisteri. Murto, varkaus, pahoinpitely, ryöstö, raiskaus, raiskaus, raiskaus, raiskaus...

- Joo, mulla kesti aikansa ennen kuin tajusin, mihin kannattaa erikoistua.