Vankilassa uskoon

Poimintoja aiheesta Vankilavitsit

Vuosi 1996 oli Kakolassa tietyssä mielessä ennätyksellinen. Sieltä karkasi vuoden aikana 10237 vankia. Lehtimiehet alkoivat kysellä syitä outoon pakoaaltoon.

Kakolan johtaja selitti:
- Sesonkien ja vankeinhoidon johtokunnan syytä!

Lehtimiehet:
- Miten niin?

Vankilanjohtaja:
- No, kun oli karkausvuosi, useita avoimien ovien päiviä ja vankeinhoidon johtokunta keskitti syksyllä 1995 Kakolaan kaiken vankeinhoitolaitoksen piirissä tapahtuvan pakoputkien valmistuksen.

Pappi meni vankilaan tapaamaan erästä nuorta miestä.

Pappi:
- Papereistasi näen, ettei kukaan ole kahteen vuoteen vieraillut luonasi. Eikö sinulla ole sukulaisia?

Vanki:
- On toki. On minulla äiti ja kymmenen sisarusta.

Pappi:
- Etkö pidä heistä?

Vanki:
- Pidän toki, ja haluaisin mielelläni tavatakin.

Pappi:
- Silloin minä otan yhteyttä perheeseesi. Kenet haluaisit nähdä ensiksi?

Vanki:
- Yrittäkää pikkuveljeä. Hän pääsee kahden vuoden päästä kiven sisästä.

- Sain kuusi kuukautta linnaa, kun ajoin liian hitaasti.
- Miksi ihmeessä.
- Auton omistaja sai minut kiinni.

Miksi useimmat elinkautisvangit ovat naimattomia miehiä?
- Heille vapaus on etusivujalla.

Vanginvartija haettiin kuulusteltavaksi vankilanjohtajan luokse.

Johtaja karjui:
- Kuinka on mandollista, että vanki numero 31 on päässyt pakenemaan?

Vartija änkytti:
- Hänellä oli avain...

Johtaja:
- Hän siis varasti sen?

Vartija:
- Ei, johtaja, hän voitti sen korttipelissä.

Miksi vankilasta karkasi suuri määrä vankeja samana päivänä?
- Vankilan johtaja oli päättänyt pitää avoimien ovien päivän.

Vankilanjohtaja kysyi vangilta:
- Mitä pidät sellistä?

Vanki siihen:
- Pidän erityisesti ristikoista.

Minkä laulun kuolemaantuomittu valitsi viimeiseksi lauluksi?
- Miljardi varista istui aidalla.

Kirkkoherra oli tervehdyskäynnillä vankilassa.
- On hauska nähdä teitä täällä näin runsaasti...

Kaksi vankia keskusteli kopissansa:

- Mitä sinä olet oikein tehnyt?
- Varastin laihan lehmän ja sain siitä kolme kuukautta. Entäs sinä?
- Sieppasin kellon erään tyypin taskusta. Tyyppi huomasi sen, ja sain kaksi kuukautta.

Seurasi hetken hiljaisuus...

- Hei! paljonkos kello on? virkkoi lehmävaras.
- Näyttääpä olevan juuri lypsyaika, vastasi toinen.