Vankilapako viilan avulla

Poimintoja aiheesta Vankilavitsit

Tuomari tutki syytetyn papereita.

- Onpas teillä melkoinen rikosrekisteri. Murto, varkaus, pahoinpitely, ryöstö, raiskaus, raiskaus, raiskaus, raiskaus...

- Joo, mulla kesti aikansa ennen kuin tajusin, mihin kannattaa erikoistua.

Vartija:
- Taasko te olette täällä vankilassa? Oleskelunne täällä ei olekaan parantanut teitä.

Vanki:
- Kyllä se niinkin teki, mutta haluan tulla vieläkin paremmaksi.

Tuntea hellä suudelma niskassa on miellyttävä herätys.
... Paitsi vankilassa.

Rosvo-Roope oli joutunut kiven sisään.
Vankilan johtaja selosti uudelle tulokkaalle, että jokaiselle pyritään vankilassa antamaan ammattia vastaavaa työtä.

Vankilanjohtaja:
- Eikö olekkin hyvä homma? Mikäs teidän ammattinne olikaan?

Roope:
- Kyllä vain, on hienoa. Minä olen suorittanut mm. vartijan perustutkinnon.

Täydellinen mies:

- nousee viideltä joka aamu
- petaa oman sänkynsä
- siivoaa huoneensa
- harrastaa liikuntaa päivittäin
- ei koske alkoholiin
- auttaa keittiössä
- on täsmällinen
- käy nukkumaan aikaisin

Mistä tällaisen miehen löytää?
- Vankilasta!

Vaimo miehelleen vankilan tapaamishuoneessa:
- Huomasitko sen viilan, jonka leivoin kakkuun?
- En. Joudun huomenna leikkaukseen.

Pappi meni vankilaan tapaamaan erästä nuorta miestä.

Pappi:
- Papereistasi näen, ettei kukaan ole kahteen vuoteen vieraillut luonasi. Eikö sinulla ole sukulaisia?

Vanki:
- On toki. On minulla äiti ja kymmenen sisarusta.

Pappi:
- Etkö pidä heistä?

Vanki:
- Pidän toki, ja haluaisin mielelläni tavatakin.

Pappi:
- Silloin minä otan yhteyttä perheeseesi. Kenet haluaisit nähdä ensiksi?

Vanki:
- Yrittäkää pikkuveljeä. Hän pääsee kahden vuoden päästä kiven sisästä.

Vanginvartija huomautti toiselle vartijalle:
- Arska on karannut kopistaan.
- Vihdoinkin, se hänen ainainen kynsien viilaaminen kävi minun hermoilleni.

Kaksi vankia keskusteli kopissansa:

- Mitä sinä olet oikein tehnyt?
- Varastin laihan lehmän ja sain siitä kolme kuukautta. Entäs sinä?
- Sieppasin kellon erään tyypin taskusta. Tyyppi huomasi sen, ja sain kaksi kuukautta.

Seurasi hetken hiljaisuus...

- Hei! paljonkos kello on? virkkoi lehmävaras.
- Näyttääpä olevan juuri lypsyaika, vastasi toinen.

- Miksi sinä jouduit tänne vankilaan?
- Jouduin monopoli-yhteiskunnan uhriksi.
- Miten niin, keititkö viinaa?
- Valtio ei sietänyt sitä, että minulla oli oma setelipaino.