Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 1

Poimintoja vitseistä

Kuollut, mutta hyväntuoksuinen saari Ruotsissa on Dödö.

Terveyskeskuksen päivystykseen saapui potilas, joka oli ollut ensimmäistä kertaa kalastamassa.
- Hän oli jäänyt heti koukkuun.

Pikku-Kalle seisoi kylätien varrella. Vanha setä ilmestyi paikalle polkupyörällä ja pysähtyi.

- Paljonko kello on, poikaseni?
- Kaksitoista.
- Vai niin, minä kun luulin, että se olisi ollut jo enemmän.
- Ei se täällä päin ole koskaan sen enempää, sillä sen jälkeen aloitetaan taas ykkösestä.

Pääministeri Sipilä vieraili mielisairaalassa. Potilaat seisoivat pitkinä riveinä niiden käytävien varrella, joita myöten pääministeri kulki.

Sipilän ohittaessa potilasta, tämä aina kumarsi ja sanoi:
- Hyvää päivää! Kiitos hyvästä hallituksesta, herra pääministeri!

Ulko-oven vieressä rivin viimeisenä seisova mies kuitenkin vain nyökkäsi ja sanoi:
- Hyvää päivää.

Sipilä pysähtyi miehen eteen ja kysyi:
- Miksi sinä ainoana koko joukosta et kiittänyt hyvästä hallituksesta?

Mies siirteli hieman epävarmasti jalkojaan ja vastasi:
- Minä en ole hullu. Minä olen hoitaja.

Poliisi kuulustelee kolarin osapuolia.
- Saitteko tosiaankin nuo kaikki vammat siinä pienessä peltikolarissa, hän kysyy toiselta.
- En aluksi, mutta sitten aloimme keskustella siitä, kumpi on syyllinen.

Oma pieru haisee aina parhaimmalta.

Mies juoksee rynnäkkökivääri kourassaan baariin.

- ”No niin, kuka teistä kusipäistä makasi vaimoni kanssa?”

Vanha baarikärpänen vastaa:
- ”Ei taida lipas riittää.”

Aslak asui lapin korvessa ilman naista ja poti uskomatonta panemisen tarvetta.

Pornolehtiä lukiessaan hän törmäsi pumpattavan Barbaran postimyynti- ilmoitukseen.

Pitkällisen miettimisen ja säästämisen jälkeen hän päätti tilata ihmeellisen kuminaisen itselleen.

Pari viikkoa myöhemmin Ivaloon saapui paketti Aslakille, jota paikallinen Jouni postelijooni lähti viemään perille.

Perkeleellisessä lumipyryssä Jounin moottorikelkka meni sitten nurin, kuorma kaatui ja paketit hieman hajosivat.

Jounia uteliaana ihmisenä tietysti alkoi kiinnostamaan, mitä ihmiset olivat postilta saamassa, ja kiinnostuksen herätti Aslakin tilaus.

Pitkään nortti suupielessä ihmeteltyään, hän päätti pumpata moisen kapistuksen täyteen. Ihmetteli sitten lisää ja nosti Barbaran kelkansatulan päälle, ja pakkasesta huolimatta päätti kokeilla miltä moinen värkki tuntuu. No tuntuihan hyvältä se.

Lopulta pakettiin käytetty Barbara takaisin ja toimitus perille Aslakille, pimeiden iltojen
iloksi.

Kolme viikkoa myöhemmin tarinamme sankarit kohtasivat Ivalossa.

Jouni kysyy Aslakilta kuulumisia ja Aslak kertoo:
- Noh, nykhyään menee aikha ihan rathoisasti, osthin Barbharan ilokhsi.

Jouni tuumasi, muka mitään tietämättömänä:
- Noh, milthäs se moinen kaphistus tuntuu?

Aslak:
- Ihan aidoltahan seh, sainpha jopa tippurinhkin heti.

Mielisairaalassa otetut kuvat onnistuivat, vaikka joukossa oli muutama tärähtänyt.

Mies ei halunnut armeijaan ja päätti esittää sokeaa lääkärintarkastuksessa.

Lääkäri kehotti:
- Katsokaa tuohon seinätauluun.

Mies kysyi:
- Mihin tauluun?

Lääkäri:
- Istukaa tähän tuoliin.

Mies:
- Mihin tuoliin?

Lääkäri totesi lopulta:
- Teidät on parasta vapauttaa.

Mies päätti sitten juhlia vapautustaan menemällä elokuviin. Lääkäri sattui myös tulemaan samaan esitykseen ja istahti aivan miehen viereen.

Mies pelkäsi huijauksen paljastuvan ja kysyi lääkäriltä:
- Anteeksi neiti, mutta meneekö tämä bussi Lohjalle?

Vitsien Vitsit artikkelit