Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Rantapoika kysyi uimarannalla kaveriltaan:
- Kuule, minkä takia naiset aina katselee sinua eikä minua ollenkaan?

Kaveri vastasi:
- No, se johtuu siitä että minä laitan aina ison perunan housuihini.

Parin päivän kuluttua rantapoika tuli taas kysymään neuvoa:
- Ei se toimi, naiset vain kiertävät minut entistä kauempaa.

Kaveri nauroi:
- Kuule... Laita se peruna ensi kerralla etupuolelle!

Erään miehen vaimo oli palaamassa matkoilta ja mies oli ovella ottamassa vaimoansa vastaan 5-vuotiaan poikansa kanssa.

Poika sanoo äidillensä:
- Äiti, meillä on ollut täällä vähän huolia.

Jälkeenpäin mies kertoo työkavereilleen:
- Onneksi se meidän pikkupoikamme ei osaa sanoa vielä ärrää.

Miksi Tolkien kuvaa kirjoissaan puukansaa niin yksityiskohtaisesti?

- Jotta tietäisimme Entistä enemmän.

Mikä on Japanilaisen vaatekaappiaan nimi?
- Repesikö-puja-masi

Blondi oli ostoskeskuksessa kun puhelin yhtäkkiä soi.

Blondi vastasi ihmeissään:
- Moi, miten sä osasit tänne soittaa?

Esko päättää lähteä viettämään iltaa baariin ja astelee paikalliseen kuppilaan. Kuppilan nurkassa hän näkee pokeripöydän, jonka ääressä istuu kolme miestä ja koira. Yllättävästä näystä kiinnostuneena Esko kävelee lähemmäs.

Koira istuu omalla tuolillaan ja sen edessä on kasa pelimerkkejä. Kierros pyörähtää käyntiin, ja koiralle jaetaan kortit samoin kuin kolmelle miehelle.

Kaikki keskittyvät tiukasti peliin, ja koira korottaa, foldaa ja katsoo kortteja siinä missä muutkin. Esko tarkastelee tilannetta hämmästyneenä, sillä miehet eivät ole moksiskaan – koiraa kohdellaan kuin muitakin pelaajia.

Esko ei malta pysyä hiljaa, vaan kuiskaa yhdelle pelaajista:
- Näenkö harhoja vai pelaako tuo koira todella pokeria? Sen on oltava maailman älykkäin koira!

Pelaaja kääntyy Eskon puoleen hymyillen ja tokaisee:
- Ei se suinkaan niin älykäs ole. Katsos, sen häntä alkaa heilua aina, kun se saa hyvän käden.

Nainen oli eläinkaupassa hankkiakseen itselleen lemmikin. Kauppiaan suosituksesta hän päätyi papukaijaan, joka kuulemma osasi puhua ja oli hyvin sulavakäytöksinen.

- Uskaltaako sen kanssa mennä kirkkoon, nainen kysyi?

Myyjä vakuutteli, että kyllä voi. Kaupat tehtiin ja seuraavana sunnuntaina nainen saapasteli kirkkoon kaija olallaan.

Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes saarnassa tuli hetken tauko. Silloin kaija tuumasi kuuluvalla äänellä:

- Aika saatanan kylmä täällä.

Seurasi jäätävä hiljaisuus ja nainen istui penkissä naama punaisena ihmisten tuijottaessa häntä.

Maanantaina hän meni raivostuneena eläinkauppaan, missä myyjä rauhoitteli häntä sanoen:

- Tuo on tietysti harmillista, mutta jos noin käy uudestaan, ottakaa lintua jaloista kiinni ja pyörittäkää muutama kierros pään ympäri niin se oppii, ettei noin voi puhua.

Seuraavana sunnuntaina harras nainen meni taas kirkkoon kaija mukanaan. Ja eiköpähän lintu taas tietyssä jumalanpalveluksen kohdassa tokaissut:

- Aika saatanan kylmä täällä!

Silloin nainen tarttui lintua jaloista, pyöritti sitä niin, että höyhenet pöllysivät ja laittoi kaijan takaisin olalle. Siihen papukaija totesi:

- ... ja vitun tuulista!

Poika hyppäsi parvekkeelta alas, miksi hän ei kuollut?
- Hän oli pyykkipoika.

Laivan haaksirikossa henkiin jäi kuusi naista ja yksi mies. He onnistuivat pelastautumaan pienelle saarelle.

Aikaa kului, ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää lempeä. Koko touhuun jo väsyneenä mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli.

Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti. Hän huomasi, että tulija oli mies.

Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä. Uusi mies sanoi:
- Hej, jag heter Erik Svensson.

Siihen mies tuumasi:
- Perkele! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä.

Olipa kerran demokraattinen kansantasavalta. Tämä onnellisten ihmisten maa joutui kuitenkin pahojen voimien valtaan. Järjestettiin näennäiset presidentinvaalit, joissa ihmiset saivat äänestää kahta kovana piereskelijänä tunnettua henkilöä.

Vaaleissa molemmat ehdokkaat saivat yhtä monta ääntä ja maata johtavat herrat olivat ihmeissään. Siispä päätettiin ratkaista asia pierukilpailulla.

Ensimmäinen ehdokas aloitti ja pieru kuulosti siltä, kuin valas olisi röyhtäissyt tunnelissa. Se oli komeaa!

Toisen ehdokkaan vuoro tuli, mutta pitkän odottelun jälkeen ei vieläkään kuulunut mitään!?!

Tuomarit ihmettelivät ja varoittivat toista ehdokasta, ettei kohta ehdi edes yrittää?

Toinen ehdokas vastasi:
- Kai jouran mää...

Ja sitten kaikki alkoivat hurraamaan ja taputtamaan kovasti.

Toinen ehdokas nimittäin osasi puhua pieruillaan, ja hän olikin koko vaalien ajan seissyt käsillään päästämällä peräpäästään pierunhuuruista puhettansa. Sitä ei vaan kukaan vielä ollut tuolloin hoksannut, koska toisen ehdokkaan peppua ja päätä ei erottanut toisistaan.

Hänestä tuli siis uusi presidentti tähän kaukaiseen maahan, minne aurinko ei paista.

Vitsien Vitsit artikkelit