Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Muuan bassolaulaja oli päässyt aivan liki tyttöä, hieroi hänen rintojaan ja samalla hoki:

- Minä rakastan sinua!

Tyttöä alkoi vähän kutiamaan, kun samasta paikasta vain hyväiltiin. Sitten tyttö lopulta sanoi:

- Ota vähän alempaa...

Poika teki työtä käskettyä ja sanoi hyvin möreällä äänellä:

- MINÄ RAKASTAN SINUA!

Prätkäjengi tarvitsi uutta verta ja lopulta heillä oli kolme kokelasta.

Kokelaille selitettiin, että jengin on oltava heille elämässään etusijalla kaikessa ja että heidän täytyy todistaa vakaumuksensa. Kunkin kokelaan tehtävänä oli käydä yksitellen ampumassa oma vaimonsa.

Ensimmäistä kokelasta käskettiin ampumaan ja hän murtui:
- En voi tehdä sitä, menimme naimisiin viime kuussa ja vannoin hänelle ikuista rakkautta!

Niinpä hän ei päässyt jengiin.

Toinen kokelas oli ollut naimisissa kymmenen vuotta, hän otti aseen ja meni huoneeseen vaimonsa kanssa. Mutta palasi hetken kuluttua takaisin ja vaikersi:
- En voi tehdä sitä, minä rakastan häntä yhä...

Hänkään ei päässyt mukaan jengiin.

Kolmas kokelas oli ollut naimisissa 20 vuotta ja kun hänen vuoronsa tuli, otti hän aseen ja meni huoneeseen. Hetken päästä kuului useita laukauksia ja sen jälkeen hirveätä kolinaa.

Lopulta kokelas palasi huoneesta ja sanoi:
- Te annoitte minulle aseen, jossa oli paukkupanoksia! Niinpä minun oli hakattava hänet tuolilla hengiltä!

Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.

Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:

- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.

Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.

Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.

Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:

- Tämä se on!

Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.

Savolainen mäkkärissä:

- Ja mitäs teille?
- Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä.

- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkoo. Tästä on kyllä männä jo maku.

- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Savon Sanomia ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottaesin hampurilaesen.

- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No se on se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäs teijän tiällä tietee.

- Syötkö täällä?
- Sillon tällön.

- Öh... siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkoo vieläkiin, mutta maku on männä jo.

- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Kah, jos se vuan tahtoo.

- Siis otatko mukaan?
- Tule vuan, jos halluut.

- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilloo? Aattelin kyllä että tuolla pöyvässä...

- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne vuan mahtuu, vähän kyllä eppäelen.

- Eli, kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo... vuan kanelin suap jättee poekkeen.

- Eipä sitä kyllä yleensä... no, kaikkia muita saa siis panna?
- No sepä oli aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkee nyt vähäsen.

- Voi helvetti teidän kanssa!!
- Vai niin, että tällasta palavelua. Taijanpa sitten jättee tilloomatta ja hakkee torilta muikkukukon...

Pikku-Kalle oli jäänyt kiinni tupakan poltosta koulussa.

Opettaja soitti Pikku-Kallen isälle ja ilmoitti:
- Teidän lapseltanne on löytynyt Marlboro-aski.

Isä:
- Kauheaa! Yleensä hän polttaa Belmontia!

Matti kysyi Villeltä:
- Mitä eroa on minulla ja viikingillä?

Ville vastasi:
- Ei aavistustakaan...

Matti:
- Kun viikingit palasivat taistelun jälkeen kotiin, alkoivat juhlat ja juomingit. Mutta kun minä tulen kotiin juominkien jälkeen, alkaa varsinainen taistelu.

Kaksi miestä vaihtoivat kuulumisia kun näkivät kaupungilla.

- Sullahan on hieno uusi takki. Mistä sä sen olet saanut?

- Sain sen lahjaksi vaimoltani. Se roikkui eteisen naulakossa, kun tulin liikematkalta.

Tamperelainen valittaa turkulaiselle, että joutui odottelemaan hotellissa kerrosten väliin jääneessä hississä apua peräti puoli tuntia.

Turkulainen sanoi rehvakkaasti:
- Eihän tuo vielä mitään. Minä jouduin odottelemaan tavaratalon liukuportaissa ainakin neljä tuntia, ennen kuin ne jälleen lähtivät liikkeelle.

Pariskunta oli juuri tullut saunasta ja mies antoi pyyhkeen valahtaa pois ja ihaili itseään hetken ajan peilistä.

Mies totesi mietteliäänä:
- Kylläpä on komeaa... Jos “Se“ olisi sentinkin pidempi, olisin jo kuningas!

Vaimo tokaisi:
- Ja jos se olisi sentinkin lyhyempi, olisit kuningatar.

Chuck Norris on niin kova,
että supersankarit lukevat Chuck Norris-sarjakuvia.

Vitsien Vitsit artikkelit