Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Mikä on päivänkakkaran vastakohta?
- Yönpissara.

Miten pelipöydässä istuminen ja kirkossa rukoilu eroaa toisistaan?
- Pelipöydässä ollaan tosissaan!

Mikä on kanin ja hamsterin yhdistelmä?
- Kanisteri

- Nainen saa aina sanoa viimeisen sanan jokaisessa riidassa.

- Jos mies sanoo sen jälkeen vielä jotain, on kyseessä silloin uuden riidan aloitus.

Koikkalaisen vaari makasi pirtin sohvalla kalpeana ja henki pihisten.

Nuuhkaistuaan muutaman kerran ilmaa hän kysyi heikolla ja vapisevalla äänellä vaimoltaan:
- Paistatko sinä jotain kun tulee niin hyvät tuoksut?

Vaimo vastasi keittiöstä:
- Lihapulliahan minä olen paistellut koko aamupäivän.

Vaarilla ilme kirkastui ja hän hihkaisi:
- Ne on minun suurinta herkkuani, tuopa minulle pari-kolme.

Vaimo vastasi tuhahtaen:
- Ole ukko hupajamati, nämä tulee sinun hautajaisiisi.

Sattuipa kerran, että muuan mies ajeli täyssähköisellä Hyundai Kona -katumaasturillaan maantiellä menemään.

Kuinka ollakaan, Konaan tuli moottorivika ja matka katkesi. Onneksi Kona oli viisaasti hajonnut juurikin autokorjaamon viereen.

Ei muuta kuin autoa korjaamolle työntämään.

Ikävä kyllä, korjaamo paljastui Volvon merkkihuolloksi, mutta ystävällinen korjaamopäällikkö lupasi kuitenkin hoitaa Konan kuntoon. Antoipa vielä kahvimukin käteen, ohjasi nojatuoliin istumaan ja pyysi odottamaan puolituntia.

Puolen tunnin päästä mies saikin autonsa. Hän lähti ajamaan ja ihmetteli, kuinka tehokas moottorista olikaan tullut. Kiihtyvyys oli aivan toista luokkaa kuin ennen!

Kahdensadan metrin ajon jälkeen Kona kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Mies ihmetteli hetken ja kokeili käynnistää uudelleen. Taas auto kulki kuin unelma, mutta vain kaksisataa metriä.

Lopulta mies käänsi Konansa ja ajoi kahdensadan metrin töksäyksin takaisin korjaamolle. Meni sitten valittamaan korjaamopäällikölle koneessa olevan vikaa.

Korjaamopäällikkö antoi uuden kahvimukin ja sanoi, että viidentoista minuutin päästä Kona on varmasti kunnossa.

Ja niin kävikin. Varttitunnin päästä mies sai rakkaan katumaasturinsa, teki koeajolenkin ja auto kulki kuin unelma. Ei enää töksähdyksiäkään.

Uteliaana hän kysyi korjaamopäälliköltä, mikä koneessa oli oikein ollut vikana.

Korjaamopäällikkö selitti, että eihän heillä Hyundain täyssähkömoottoreita varastossa ollut, oli pitänyt laittaa Volvon tuulilasinpyyhkimen moottori.

Ensiasennuksessa asentaja oli vain unohtanut sen tihkuasentoon.

Ruotsalainen hirviporukka kokoontui jahdinaloituspaikalle. Useiden aiempien metsästysonnettomuuksien takia, jokaiselle ajomiehelle laitettiin valkoiset laatat selkään ja rintapuolelle, joihin kirjoitettiin isolla punaisella tussilla teksti:

- Jag är inte en älg.

Mikä tarkoittaa suomeksi “Minä en ole hirvi“.

Jahti alkoi ja noin puolen tunnin päästä kuului yksi laukaus. Sitten onnistuneen kaadon merkiksi, kolme merkkilaukausta.

Porukka kokoontui äkkiä etsimään saalista ja saivat ikäväkseen huomata, että yksi ajomies oli hengettömänä laukauksen osuttua suoraan rintaan.

Hirviporukan johtaja kysyi tiukasti, että kuka porukasta ampui?

Yksi passimiehistä sanoi:
- Minähän se ammuin... Kun tähtäsin, niin ilmeisesti joku risu peitti sen “inte“ sanan ja päätin ampua.

Miksi kala ei voi polttaa tupakkaa
-koska se voi jäädä koukkuun

Aslak asui lapin korvessa ilman naista ja poti uskomatonta panemisen tarvetta.

Pornolehtiä lukiessaan hän törmäsi pumpattavan Barbaran postimyynti- ilmoitukseen.

Pitkällisen miettimisen ja säästämisen jälkeen hän päätti tilata ihmeellisen kuminaisen itselleen.

Pari viikkoa myöhemmin Ivaloon saapui paketti Aslakille, jota paikallinen Jouni postelijooni lähti viemään perille.

Perkeleellisessä lumipyryssä Jounin moottorikelkka meni sitten nurin, kuorma kaatui ja paketit hieman hajosivat.

Jounia uteliaana ihmisenä tietysti alkoi kiinnostamaan, mitä ihmiset olivat postilta saamassa, ja kiinnostuksen herätti Aslakin tilaus.

Pitkään nortti suupielessä ihmeteltyään, hän päätti pumpata moisen kapistuksen täyteen. Ihmetteli sitten lisää ja nosti Barbaran kelkansatulan päälle, ja pakkasesta huolimatta päätti kokeilla miltä moinen värkki tuntuu. No tuntuihan hyvältä se.

Lopulta pakettiin käytetty Barbara takaisin ja toimitus perille Aslakille, pimeiden iltojen
iloksi.

Kolme viikkoa myöhemmin tarinamme sankarit kohtasivat Ivalossa.

Jouni kysyy Aslakilta kuulumisia ja Aslak kertoo:
- Noh, nykhyään menee aikha ihan rathoisasti, osthin Barbharan ilokhsi.

Jouni tuumasi, muka mitään tietämättömänä:
- Noh, milthäs se moinen kaphistus tuntuu?

Aslak:
- Ihan aidoltahan seh, sainpha jopa tippurinhkin heti.

Monet muistaa vanhan televisiomainoksen lausahduksen:
- Jaffat tulloo, ja helmat paukkuu.

Vuonna 2022 tuo piti ikävällä tavalla paikkaansa käräjillä.

Nyt kun leikkikalugangsteri joutuu lusimaan, niin menisikö jatkossa näin:
- Jaffat mennöö, ja nyrkit paukkuu!

Vitsien Vitsit artikkelit