Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Vanhainkodissa iäkkäät Hilma ja Onni rakastuivat. Joka ilta he istuivat pihakeinussa ja pitivät toisiaan kädestä kiinni.

Eräänä iltana Onni hieman arasti kyseli Hilmalta:

-Tiedän kyllä, että me ei enää kyetä normaalia seksiä harrastamaan, mutta voisitko pitää edes minun heppiä kädessä, kun se tuntuu niin hyvälle?

Hilma sitten ajatteli, että mikäpä siinä jos Onni siitä jotakin mielihyvää saa. Siitä eteenpäin jokainen ilta he istuivat pihakeinussa ja Hilma piti Onnin munaa kädessä.

Eräänä iltana Hilma kuitenkin huomasi, että Onni oli siellä pihakeinussa erään toisen vanhuksen kanssa ja Onnin letku tämän naisen kädessä...

Tästähän Hilma suuttui ja alkoi itkunsekaisesti Onnille huutamaan:
- Mitä tuolla naisella on semmosta jota mulla ei ole?

Onni oli hetken hiljaa ja tokaisi:
- Parkinsonin tauti

Mies meni naisten alusasuja myyvään liikeeseen ja katseli ujostellen ympärilleen.

Myyjäneiti tuli sitten palvelemaan häntä:
- Hyvää päivää, mitähän sitä herralle saisi olla?

Meni vähän aikaa ja mies sai lopulta sanotuksi:
- Vaimolle pitäis hankkia rintaliivit...

Myyjä luetteli eri kuppikokoja, johon mies sanoi:
- En oikein tiedä...

Palvelualtis myyjä tuli miestä puolitiehen vastaan ja kysyi:
- Ovatko vaimonne rinnat greipin kokoiset?

Mies pudisti päätään...

Myyjä kysyi:
- Ovatkos ne omenan kokoiset?

Mies pudisti edelleen päätään...

Myyjä vielä kysyi:
- Onko hänen rintansa kananmunan kokoiset?

Siihen mies vastasi nopeasti:
- Juu, sellaiset paistetut!

Kun etelän mies tuli lappalaisukon kanssa autiotuvalle, ihmetteli hän puukolla tehtyjä merkkejä pöydässä, mitkä olivat pikkasen matkaa pöydän päästä.

Etelän mies kysyi, että mitäs nämä ovat. Lappalaismies vastasi, että meihlä erä ophailla on tapana verratha mulkhujamme keskenään.

Etelänmies naurahti ja sanoi, ompa teillä pienet vehkeet, johon lappalanen totesi, en minä sanonna kumhasta päästä pöythää ne on mitathu.

Kolme viisasta tietäjää seurasivat tähteä taivaalla ja etsivät Jumalan poikaa, heti tämän syntymän jälkeen.

Astuessaan sisään talliin, yksi tietäjä oli muita pitempi ja kolautti päänsä kipeästi ovenpieleen.

Hän kiljaisi:
- Jeesus Kristus!

Joosef katsahti Mariaan päin ja sanoi:
- Pane tuo muistiin, on se ainakin sitä sinun Menachemiasi parempi.

Paratiisissa elämä ei aina ollut yhtä paratiisia. Eeva oli epäluuloisena pistänyt merkille Aatamin muuttuneen käytöksen viime aikoina.

Eeva nalkutti:
- Missäs sitä taas tuli oltua koko yö? Ketä sinä tapailet selkäni takana? Siihen malliin herra katoaa omille teilleen.

Aatami vakuutti:
- Voi herranjumala... Eeva, sinähän olet se ainoa nainen! Kai sinä sen nyt järjelläsikin ymmärrät ettei minulla voi olla ketään muuta.

Seuraavana yönä Aatami heräsi siihen, kun Eeva tökki häntä kylkeen.

Aatami tiuskaisi:
- No mikä sinua nyt vaivaa?

Eeva totesi mietteliäänä:
- Lasken vain sinun kylkiluitasi...

Mies konttasi ravintolan lattialla.
Tarjoilija riensi paikalle ja kysyi että onko jokin hätänä.

Mies sanoi etsivänsä pientä harmaata palloa, johon tarjoilija ehdotti, että hän voisi auttaa löytämään sen.

Mies vastasi:
- Ei tarvitse, voin kaivaa nenästäni uuden.

Hölmöläiset ihmettelivät:
- Minkähän takia se tuo taivas on niin korkealla ois niin mukava käydä siellä.

Johon toinen hölmö sai idean:
- Haeppas rovastin tikapuut, niin yritetään kiivetä tuonne korkealle.

Kumppani halusi lämpöä ja vipinää sängyssä.
Joten pieraisin lakanan alle.

Päivystävä upseeri oli vimmoissaan kun yksitoista iltalomalle lähtenyttä palasi myöhässä. Luutnantti otti miehet yksitellen puhutteluun ja kysyi syytä.

Ensimmäinen mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen lakon vuoksi viimeinen bussi ei kulkenutkaan, joten minun piti ottaa taksi. Puolimatkassa taksi meni kuitenkin rikki, ja niin astelin läheiseen maataloon ja suostuttelin isännän myymään minulle hevosen. Viidentoista kilometrin päässä kasarmilta hevonen kuitenkin äkkiä kuoli, ja niin jouduin tulemaan loppumatkan jalkaisin.

Selitys oli niin mielikuvituksellinen, että luutnantti päästi miehen pelkällä varoituksella. Mutta kun kaikki miehet kertoivat saman tarinan alkoi luutnantti hermostua.

Niinpä hän kysyi viimeiseltä mieheltä:
- Miten te myöhästyitte?

Mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen bussilakon sattuessa minun oli turvauduttava taksiin...

Luutnantti karjaisi:
- Nyt riittää! Älkää vain sanoko että auto hajosi!

Mies vastasi:
- Ei, auto ei hajonnut. Mutta kun tiellä lojui niin paljon kuolleita hevosia, matka kesti huomattavasti kauemmin kuin tavallisesti.

Olavi avautuu ystävälleen:
- Vaimoni haki avioeroa. Hän sanoi, ettei voi enää olla kanssani, sillä pelaan pakonomaisesti.

Heti perään hän jatkaa:
- Tekisin ihan mitä vain, että voittaisin hänet takaisin!

Vitsien Vitsit artikkelit