Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Poliisi löytää kuolleen koiran Nordenskiöldinkadulta.

Hän kaivaa esiin muistivihkonsa ja alkaa kirjoittamaan:
- Löydetty kuollut koira Noord.. äsh, nurd.. äsh nöörd. äsh..

Poliisi tarttuu koiraa tassusta ja raahaa sen Reijolankadulle ja kirjoittaa vihkoonsa:
- löydetty kuollut koira Reijolankadulta.

On jalkapallokenttä, pallo laitetaan keskipilkulle ja kulmalipuille asettuu Teräsmies, Tarzan, viisas Vihreä ja tyhmä Vihreä.

Tuomari viheltää pilliin. Kuka on ekana pallon luona?
- No, tyhmä Vihreä, koska muut on taruolentoja.

Mikä on Japaniksi ryhmäseksi?
- Natisuta Hetakata

Blondi soitti ystävälleen:
”Hei tuu auttamaan mua. Mulla on uusi palapeli ja mä en saa sitä millään koottua. Se on hirmu vaikee.”

Ystävä soittikin kohta ovikelloa:
”Noo, missäköhän se palapeli oikein on?”
”Tuolla keittiön pöydällä”, blondi vastasi.

Ystävä tuijotti hetken epäuskoisena keittiön pöytää:
”Kuule, eiköhän laiteta nuo murot takaisin laatikkoon”

Miksi joulupukki tulee aina yksin?
- Hänen muorinsa ei ehdi koskaan mukaan.

Mielisairaalaan tuotiin potilas, joka kuvitteli olevansa Hitler. Hoitohenkilökunta mietti, mihin uusi potilas sijoitetaan.

Lääkäri oivalsi:
- No mutta hei. Meillähän on jo entuudestaan yksi potilas, joka myös kuvittelee olevansa Adolf Hitler. Laitetaan tämä uusi potilas samaan huoneeseen hänen kanssa.

Ja niin tehtiin.
Kuukauden kuluttua tuo potilas otettiin kuultavaksi.

Lääkäri kysyi:
- No, miten on mennyt, oletteko viihtyneet täällä?

Potilas:
- Kiitos, ihan hyvin.

Lääkäri:
- Entä kuvitteletko yhä olevamme Adolf Hitler?

Potilas:
- Ei, en. En minä ole Adolf Hitler. Minä olen Eva Braun.

Einstein ja savolainen mies istuivat vierekkäin junassa.

Junamatka oli vielä todella pitkä ja aikaa piti saada jotenkin kulumaan, niin Einstein kysyi savolaiselta:

- Pelataanko peliä? Jos sinä et osaa vastata kysymykseeni, niin joudut maksamaan minulle 5 euroa, ja jos minä en osaa vastata sinun kysymykseesi, niin sinä saat 500 euroa.

Tämä sopi savolaiselle hyvin.

Einstein aloitti ja kysyi:

- Kuinka pitkä on matka maasta kuuhun?

Savolainen mietti hetken, kaivoi sitten lopulta taskustaan viiden euron setelin ja ojensi sen Einsteinille.

Seuraavaksi oli savolaisen vuoro:

- Mikä menee kolmella jalalla mäkeä ylös ja tulee neljällä jalalla alas?

Einstein mietti ja mietti, mutta lopulta joutui kaivamaan taskustaan 500 euron setelin ja antamaan sen savolaiselle.

Einstein kysyi sitten savolaiselta:

- Noh, mikä se on?

Savolainen kaivoi taskustaan viiden euron setelin ja ojensi sen Einsteinille.

Nainen oli eläinkaupassa hankkiakseen itselleen lemmikin. Kauppiaan suosituksesta hän päätyi papukaijaan, joka kuulemma osasi puhua ja oli hyvin sulavakäytöksinen.

- Uskaltaako sen kanssa mennä kirkkoon, nainen kysyi?

Myyjä vakuutteli, että kyllä voi. Kaupat tehtiin ja seuraavana sunnuntaina nainen saapasteli kirkkoon kaija olallaan.

Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes saarnassa tuli hetken tauko. Silloin kaija tuumasi kuuluvalla äänellä:

- Aika saatanan kylmä täällä.

Seurasi jäätävä hiljaisuus ja nainen istui penkissä naama punaisena ihmisten tuijottaessa häntä.

Maanantaina hän meni raivostuneena eläinkauppaan, missä myyjä rauhoitteli häntä sanoen:

- Tuo on tietysti harmillista, mutta jos noin käy uudestaan, ottakaa lintua jaloista kiinni ja pyörittäkää muutama kierros pään ympäri niin se oppii, ettei noin voi puhua.

Seuraavana sunnuntaina harras nainen meni taas kirkkoon kaija mukanaan. Ja eiköpähän lintu taas tietyssä jumalanpalveluksen kohdassa tokaissut:

- Aika saatanan kylmä täällä!

Silloin nainen tarttui lintua jaloista, pyöritti sitä niin, että höyhenet pöllysivät ja laittoi kaijan takaisin olalle. Siihen papukaija totesi:

- ... ja vitun tuulista!

Savolainen mäkkärissä:

- Ja mitäs teille?
- Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä.

- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkoo. Tästä on kyllä männä jo maku.

- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Savon Sanomia ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottaesin hampurilaesen.

- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No se on se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäs teijän tiällä tietee.

- Syötkö täällä?
- Sillon tällön.

- Öh... siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkoo vieläkiin, mutta maku on männä jo.

- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Kah, jos se vuan tahtoo.

- Siis otatko mukaan?
- Tule vuan, jos halluut.

- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilloo? Aattelin kyllä että tuolla pöyvässä...

- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne vuan mahtuu, vähän kyllä eppäelen.

- Eli, kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo... vuan kanelin suap jättee poekkeen.

- Eipä sitä kyllä yleensä... no, kaikkia muita saa siis panna?
- No sepä oli aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkee nyt vähäsen.

- Voi helvetti teidän kanssa!!
- Vai niin, että tällasta palavelua. Taijanpa sitten jättee tilloomatta ja hakkee torilta muikkukukon...

Kaksi liikemiestä, Hannes ja Toivo, kävelivät kadulla.

Hannes huomasi maassa koiran paskan ja tarjosi Toivolle 100 euroa, jos hän haukkaisi siitä palasen.

Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.

Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.

Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiran jätöksen. Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100 euroa, jos tämä haukkaisi paskaa.

Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koiran kakkaa.

Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.

Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi:

- Ei jumalauta, tajusitko että me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.

Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:

- Mutta tehtiin sentään kaksisataa liikevaihtoa!

Ja noin tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaansa.

Vitsien Vitsit artikkelit