Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Nuori mies halusi sulkea junan ikkunan, mutta ei jaksanut vetää sitä alas.
Viereisellä penkillä istuva Tony Halme nousi ylös ja sulki sen.

Sitten Tony osoitti hauistaan ja sanoi:
- Täytyy olla tätä!

Hetken päästä nuori mies laittoi kätensä hätäjarrun päälle, mutta ei vetänyt sitä.
Halme tuli taas auttamaan ja veti hätäjarrusta, jolloin juna pysähtyi.

Kun poliisi tuli hakemaan Tony Halmetta, nuori mies osoitti otsaansa ja sanoi:
- Täytyy olla myös tätä...

Nainen soitti päivystykseen:
- Tohtori, auttakaa, mieheni luulee olevansa hevonen!

Lääkäri:
- No, tulkaa huomenna kello 16 vastaanotolleni.

Nainen:
- Tuo aika ei sovi, meillä on silloin lähtö Vermossa...

Ulla meni ensin naisten vessaan, mutta jono oli aivan hirveän pitkä.

Hetken kuluttua Ulla ei pystynyt enää odottamaan, vaan päätti mennä miesten wc:hen.

Hänellä oli nyt niin kova pissahätä, ettei hän voinut enää pidättää. Hän veti mekkonsa korviin, kyykistyi pisuaarin ylle ja alkoi virtsata.

Miehet käymälässä eivät olleet uskoa silmiään. Kukaan heistä ei ollut nähnyt mitään vastaavaa eläissään.

Kun Ulla oli pissannut, miehet seisoivat edelleen ja tuijottivat häntä. Silloin Ulla päästi valtavan pierun! Isoimman, minkä kukaan miehistä oli koskaan kuullut.

Kun Ulla huomasi miesten nyt vieläkin hämmästyneemmät ilmeet, hän hymyili ja sanoi:

- Mitä? Tekin ravistatte munanne, kun olette valmiita. Joten puhallanhan toki minäkin itseni kuivaksi!

Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.

Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:

- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.

Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.

Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.

Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:

- Tämä se on!

Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.

Laihialaistalon poika lähetti kirjeen kotiin ja pyysi rahaa, Mitäpä muutakaan.

Vastauskirjeessä isä vastasi:
- Oheisena pyytämäsi viisikymppinen. Huomauttaisin samalla kirjoitusvirheestäsi, viisikymppinen kirjoitetaan yhdellä nollalla, ei suinkaan kahdella.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Mistä tietää, että ruotsalainen on tehnyt suklaakastiketta?
- Keittiö on täynnä ranskanpastillien kuoria.

Rouva Virtanen oli loistavalla tuulella:
- Ajatelkaapas, poikani on tullut kotiin! Hänet oli tuomittu kymmeneksi vuodeksi Kakolaan, mutta hän on käyttäytynyt niin siivosti, että hän pääsi pois nyt, kahdeksan vuotta istuttuaan!

Naapurin rouva huudahti innostuneena:
- Kylläpä te mahdatte olla hänestä ylpeä!

Miksi sinä pyysit siskoasi lopettamaan pianon soiton ja aloittamaan huilutunnit?
- Huilua soittaessa sisko ei voi samalla laulaa.

Talvisodassa venäläinen armeijakunta oli saapunut Suomen rajalle.

Pimeyden keskeltä metsäisen kukkulan takaa kuului huuto:
- Yksi suomalainen vastaa kymmentä venäläistä!

Venäläinen komentaja lähetti 10 sotilastaan vaientamaan huutelijat.

Kuului tulitusta ja huutoa, ja sen jälkeen täysi hiljaisuus. Yksikään ei palannut.

Jälleen kuului pimeydestä huuto:
- Yksi suomalainen vastaa sataa venäläistä!

Venäläinen komentaja lähetti nyt hermostuneena 100 miestään hyökkäykseen.

Taas kuului  laukauksia, räjähdyksiä ja huutoja, ja taas täysi hiljaisuus. Ketään ei kuulunut  takaisin.

Jälleen kuului huuto pimeydestä:
- Yksi suomalainen vastaa tuhatta venäläistä!

Venäläinen komentaja lähetti raivoissaan 1000 miestään tekemään selvää suomalaisista.

Metsästä kuului taas huutoa, laukauksia ja räjähdyksiä, ja jälleen kerran täysi hiljaisuus...

Nyt kuului metsän pimeydestä huuto:
- Yksi suomalainen vastaa 10 000 venäläistä!

Ennenkuin venäläinen komentaja ehti komentaa 10 000 miestään hyökkäykseen, metsästä ryömi haavoittunut venäläinen sotilas varoittaen:

- Älkää lähettäkö enää enempää miehiä sinne. SE ON ANSA. Niitä suomalaisia on siellä kaksi, eikä vain yhtä!

Vitsien Vitsit artikkelit