Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen väittelivät, mikä on nopein.

Norjalainen sanoi:
- Kyllä salama on nopein.

Ruotsalainen sanoi:
- Kyllä viiva on nopein.

Suomalainen sanoi:
- Kyllä ripuli on nopein.

Koska, vaikka hän aiemmin oli mennyt salamana vessaan ja vetänyt viivana housut alas, niin ripuli oli jo tullut.

Mies on vaimonsa kanssa ravintolassa juhlimassa syntymäpäiviään. Heidän pöytäänsä poikkeaa nuori nainen, suutelee miestä ja häipyy.

Vaimo kysyy hämillään:
- Kukas ihme tuo oli?

Mies sopertaa paniikissa:
- Ai kuka? Ai tuo.. niin.. minun rakastajattareni.

Vaimo huutaa:
- Mitä helvettiä? Porsas! Sika! Nyt tulee kyllä avioero!

Mies vastaa:
- Aiotko tosiaan luopua mahtavasta omakotitalostamme,  kauniista merenrantamökistämme, muskeliveneestämme sekä uudesta Mersustamme? Sitäkö sinä todellakin haluat?

Vaimo on hiljaa, murjottaa ja mytistelee lautasliinaa. Kohta heidän naapuripöytäänsä istahtaa vanhahko herrasmies, jonka kaulaan myös kepsahtaa nuori nainen. 

Vaimo kysyy:
- Oho! Mitäs tuo nyt on?

Mies:
- Ai tuo? No, siinä on arkkitehti Lindblom. Tuo nainen on hänen rakastajattarensa.

Vaimo:
- Kyllä meidän on kauniimpi! 

Miksi useimmat elinkautisvangit ovat naimattomia miehiä?
- Heille vapaus on etusivujalla.

Maailman mahtavin appelsiini painaa 110kg ja pituutta on 190cm, mutta missä se sijaitsee?

- Valkoisessa talossa.

Nainen meni seksikauppaan ostamaan ns. kättä pidempää apuvälinettä.

Aikansa tutkittuaan tarjontaa, hän kysyi:
- Mitäs tuo hopeanvärinen vehje maksaa?

Myyjä kääntyy takahuoneeseen päin ja huutaa:
- Arska, mihin hintaan myyt termarisi?

Näin pikkujouluaikaan on hyvä muistaa hyvät tavat:

- Kun tytöt tarjoaa torttua, niin poikien tulee huolehtia tortun täytteistä.

Miten jalkapallojoukkueet saavat peliasuistaan niin hienoja?
- Prässäämällä.

Muuan pariskunta oli sopinut oman salakielensä rakastelutarpeelleen.

Kun isäntä kysyi puolisoltaan, olisiko pyykkiä, niin emäntä tiesi, mistä oli kyse ja sanoi:
- Kyllä sitä sen verran on.

Sitten kerran tapahtui niin, että kun isäntä kysyi, niin emäntä ei oikein ollut sillä tuulella ja tokaisi vain:
- Eipä ole!

No, sitten iltapäivällä tuli kuitenkin toisiin aatoksiin, kun arveli loukanneensa miestään ja sanoi päiväkahvin aikaan:
- Kyllä sitä kuitenkin olisi, sitä pyykkiä.

Isäntä hetken mietti ja vastasi:
- Eipä ole enää tarvis, kävin nyrkkipyykillä.

Vanha maajussi katseli portailla kun kylän kylähullu porhalsi tietä pitkin, outo pakkaus kainalossaan.

Maajussi kysäisi:
- Mitä sinä siinä kanniskelet?

Kylähullu vastasi:
- Kanaverkkoa.

Maajussi kysyi:
- Ja mitäs sinä sillä teet?

Kylähullu:
- Menen pyydystämään kanoja. Tuletko mukaan?

Maajussi nauroi ja totesi:
- Voi sinua tyhmyriä, eihän kanaverkolla kanoja pyydystetä! Jätän tällä kertaa väliin.

Pian kylähullu kuitenkin palasi, ja maajussin suureksi ällistykseksi, kanaverkko oli ääriään myöten täynnä kanoja.

Seuraavan iltana kylähullu kulki taas farmin ohi kantaen outoa esinettä.

Maajussi kysäisi:
- Mitäs kylähullulla siellä kainalossa nyt on?

Kylähullu vastasi:
- Karhupumppuhan minulla.

Maajussi:
- Mihinkäs sinä sitä karhupumppua siellä metsässä tarvitset?

Kylähullu:
- Aion pyydystää sillä karhun. Lähdetkö mukaan?

Maajussi virkkoi:
- Voi sinua tolvanaa... Eihän karhupumpulla karhuja pyydystetä, mutta mene sinä vain.

Pian kuitenkin kylähullu palasi, ja maajussin ällistykseksi, retuuttaen komeaa karhua karhupumpun päässä.

Seuraavana iltana vanha maajussi näki taas kylähullun kantamassa omituista metallista kolmiomaista esinettä.

Maajussi kysyi:
- Mikäs se sinulla siinä on?

Kylähullu vastasi:
- Tämä on pimpparauta!

Maajussi huusi:
- Odota! Minä tulen mukaan... Haen vain hattuni!

Mikko ja Elsa olivat olleet aviossa jo kauan.
Eräänä aamuna Mikko istui kahvipöydässä katsoen ikkunasta ulos ja Elsalleen sanoen:
- Tulee hieno päivä.

Keskustelu ei jatkunut sen pidempään eikä Elsakaan sen kummemmin juttuun kommentoinut.
Seuraavana aamuna, jälleen kahvipöydässä, Mikko katseli pilvettömälle taivaalle ja sanoi:
- Tuleepa kaunis päivä..

Edelleenkään ei keskustelu jatkunut pidemmälle, mutta Elsaa jäi sanonta jotenkin vaivaamaan.
Eipä kuitenkaan kommentoinut Mikon sanomaa millään tavoin.

Kolmantena aamuna kahvipöydässä Mikko katsoi jälleen ulkosalle ja sanoi:
- Tuleepa tosi kaunis päivä, suorastaan ihana.

Tähän Elsa kimmastui ja sanoi:
- Mitä kumman kaunista siellä nyt muka on? Onhan ilma sievä, mutta mitä tuosta joka aamu jankkaat!

Tähän Mikko sanoi kahviaan ryystäen:
- Sinähän kerran sanoit, että joku kaunis päivä minä kyllä tästä lähden.

Vitsien Vitsit artikkelit