Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Pikku-Kalle meni kotiin ja äiti kysyi häneltä:
- Kalle, tiedätkös mikä päivä tänään on?

Pikku-Kalle:
- Kyllä, koulussa yksi oppilaista kertoi sen!

Äiti:
- Ai, no kerropas se minullekin.

Pikku-Kalle:
- No tietenkin kala valeen päivä!?

Äiti:
- Ai mikä? Tarkoitatko Kalevalan päivää?

Pikku-Kalle:
- Ei, en minä sitä. Vaan kun yksi oppilaista oli käynyt kalassa ja sanoi saaneensa kalan ja oikeasti hän ei edes ollut saanut mitään kalaa.

Äiti:
- Niin mutta miten se tähän päivään liittyy?

Pikku-Kalle:
- No kun se oli kala vale!

Miksi kutsutaan vanhaa lumiukkoa?
– Vedeksi.

Miksi Ladassa on lämmitettävä takalasi?
– Talvella eivät kädet jäädy kun työnnät sitä.

Paratiisissa elämä ei aina ollut yhtä paratiisia. Eeva oli epäluuloisena pistänyt merkille Aatamin muuttuneen käytöksen viime aikoina.

Eeva nalkutti:
- Missäs sitä taas tuli oltua koko yö? Ketä sinä tapailet selkäni takana? Siihen malliin herra katoaa omille teilleen.

Aatami vakuutti:
- Voi herranjumala... Eeva, sinähän olet se ainoa nainen! Kai sinä sen nyt järjelläsikin ymmärrät ettei minulla voi olla ketään muuta.

Seuraavana yönä Aatami heräsi siihen, kun Eeva tökki häntä kylkeen.

Aatami tiuskaisi:
- No mikä sinua nyt vaivaa?

Eeva totesi mietteliäänä:
- Lasken vain sinun kylkiluitasi...

Turkulaiset veljekset Sven ja Åke päättivät tehdä oikein kunnon metsästysreissun Afrikkaan. Matka varattiin ja reissupäivä koitti. Afrikan savanneille saavuttuaan veljekset päättivät hajaantua erikseen paremman saaliin toivossa. Vaikka Turusta olivatkin, sopivat kuitenkin pienenä varokeinona että jos jompikumpi joutuu hätään tai he eivät löydä toisiaan, niin ammutaan ilmaan ja näin toinen voi paikantaa toisen.

No päivä kului poikien etsiessä saalista kumpikin omalla tahollaan. Kun ilta sitten alkoi laskeutua savannin ylle ja julmat pedot heräilivät puskistaan, eivätkä veljekset olleet toisiinsa törmänneet, alkoi Sven hieman hätääntyä ja ampui ilmaan. Odotteli aikansa, mutta kun veikkaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän päätti ampua uudestaan ilmaan. Taas kului pitkä tovi, eikä Åkesta havaintoakaan.

Juuri kun Sven oli ampumassa vielä kerran ilmaan, Åke ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. Sven huokaisi hartaasti ja sanoi: ”Hyvä että tulit, minulla on enää yksi nuoli jäljellä.”

Pikku-Kalle matkusti isänsä kanssa junassa. Heitä vastapäätä nukkui mies, joka kuorsasi kovasti.

- Mitä tuo setä tekee? kysyi Pikku-Kalle.
- Setä se siinä sahailee hirsiä, vastasi isä.

Sitten nukkujalta pääsi pahuksenmoinen pieru.

- Olikos tuo sitten oksanpaikka? kysyi Pikku-Kalle.

Mikä on nimeltään Lada jossa on vetokoukku?
– Perävaunu.

Ruotsalainen hirviporukka kokoontui jahdinaloituspaikalle. Useiden aiempien metsästysonnettomuuksien takia, jokaiselle ajomiehelle laitettiin valkoiset laatat selkään ja rintapuolelle, joihin kirjoitettiin isolla punaisella tussilla teksti:

- Jag är inte en älg.

Mikä tarkoittaa suomeksi “Minä en ole hirvi“.

Jahti alkoi ja noin puolen tunnin päästä kuului yksi laukaus. Sitten onnistuneen kaadon merkiksi, kolme merkkilaukausta.

Porukka kokoontui äkkiä etsimään saalista ja saivat ikäväkseen huomata, että yksi ajomies oli hengettömänä laukauksen osuttua suoraan rintaan.

Hirviporukan johtaja kysyi tiukasti, että kuka porukasta ampui?

Yksi passimiehistä sanoi:
- Minähän se ammuin... Kun tähtäsin, niin ilmeisesti joku risu peitti sen “inte“ sanan ja päätin ampua.

Mistä tietää että on kova hätä?
- Siitä että kakka ei enää koputa, vaan kurkkii jo poskien välistä

Tamperelaismies kävi Turussa ja kehaisi kaverilleen:

- Kyä näät turkulaiset likat on niiv viisaita, kun ne pystyy kärestä kattomalla sanoon, että kunka iso miähellä o!

Ja jatkoi:
- Se likka nääs otti mun käteni ja sano: Voi, ku su kätes o ni iso ja mulku o ni pieni!

Vitsien Vitsit artikkelit