Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Mitä eroa on ruotsalaisella ja käkikellolla?
- Käkikelloa vedetään edestä päin ja se sanoo “tik, tak, tik, tak”
- Ruotsalaista vedetään takaa päin ja se sanoo “tack, tack, tack, tack”

Mies istui kauniin naisen viereen linja-autossa. Nainen tuoksui hyvältä eikä mies voinut olla kysymättä:

- Mitä hajuvettä neiti käyttää?
- Ekstaasi kuutosta, nainen sanoi. Maksaa 500 euroa pullo.

Miehellä kävi huono onni. Häneltä pääsi pieru, joka oli todella pahanhajuinen. Nolona hän kääntyi naisen puoleen ja selitti:

- Jälkiuunileipää. 5 euroa kappale.

Chuck Norris on niin nopea, että voi istua itsensä päälle.

Lapissa oli kova pakkastalvi, toimittaja aamukahvilla soitteli ja kyseli, miten kova pakkanen missäki on.

Soitti ensin Muonion Matille, ja kysy paljoko on pakkasta?
- Miinus 52 astetta, kuulu vastaus.

Sitten toimittaja soitti Enontekiölle Aslakille:
- Paljonko sitä teillä on pakkasta?

Aslak:
- Nah, ootappako mie katton... Miinus viistoista astetta.

Toimittaja ihmetteli että miten se on mahollista, kun kerta Muoniossaki on -52 astetta?

Aslak tuumasi:
- Nah, onkhan niillä Muoniolaisilla net mittarit sithen ulkhona?

Entisessä Neuvostoliitossa joka seitsemännellä perheellä oli “auto“. Tapana oli, että auton ostoon piti anoa lupa, sen jälkeen auto piti varata, maksaa etukäteen ja sen jälkeen piti vielä odottaa kahdeksan vuotta auton toimitusta.

Menipä Igor ajoneuvotoimistoon auton osto aikeissa. Hän anoi luvan, teki varauksen ja palasi seuraavalla viikolla maksamaan etukäteissuoritusta autosta.

Virkailija sanoi:
- Kaikki näyttää olevan kunnossa, auto toimitetaan teille tästä päivämäärästä lukien tasan kahdeksan vuoden päästä, voitte tulla noutamaan sen täältä.

Igor kysyi:
- Pitääkö minun tulla aamu vai iltapäivällä?

Virkailija:
- Jos joudutte odottamaan kahdeksan vuotta, niin onko noin merkityksettömällä asialla mitään väliä?

Igor:
- Kyllä. Nähkääs, putkimies tulee saman päivän aamupäivänä.

Sokea mies meni puutavaraliikkeeseen ja kysyi saada tavata työnjohtajaa.

- Hyvää päivää, olisiko teillä mahdollisesti vapaita työpaikkoja?

Työnjohtaja vastasi:
- Mutta tehdän olette sokea, ettehän te voi täällä töitä tehdä.

Sokea vastasi varmana:
- Pystyn kyllä tunnistamaan kaikki puulajit ja koot näkemättäkin, riittää kun vain haistelen niitä.

Työnjohtaja näytti epäilevältä ja sanoi haluavansa tehdä kokeen, muuten hän ei suostu uskomaan. Hän haki lautavarastosta kaksimetrisen koivupätkän ja toi sen sokean nenän eteen.

Sokea kommentoi:
- Koivua, parimetrinen.

Työnjohtaja:
- Ei hullumpaa.

Työnjohtaja palasi takaisin lautavarastoon. Hetken kuluttua hän palasi kakkosnelonen kainalossaan ja alkoi heiluttaa sitä sokean edessä.

Sokea sanoi varmana:
- Tämä on tammea, puolentoista metrin pätkä kakkosnelosta.

Työnjohtaja oli todella vaikuttunut, mutta halusi vielä yrittää testata sokeaa.

Hän pyysi sihteeriään riisuutumaan alasti ja tulemaan sokean miehen eteen.

Sokea mies haisteli ylhäältä, haisteli alhaalta, mutta ei tunnistanut mistä oli kysymys.

- Voisitko kääntää laudan ympäri, josko voisin haistella vielä toiseltakin puolelta?

Sihteeri kääntyi ympäri ja sokea mies haisteli uudelleen, ensin ylhäältä ja sitten alempaa.

Lopulta sokea veikkasi:
- No en ole ihan varma tästä, mutta veikkaan että kyseessä on 170-senttinen silakkatroolarin paskahuusin ovi.

Matin ja Tepon piti tavata toisensa Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Matti meni paikalle ja Teppoa ei alkanut näkymään eikä kuulumaan vielä parin tunninkaan päästä.

Matti odotti vielä puoli tuntia, kunnes kyllästyi ja soitti Tepolle:
- Mis sää ny oikein oot?

Teppo vastasi:
- Mää oon Angolas.

Matti ihmetteli:
- No mitä sää ny siel oot? Meidän piti tavata täällä Helsinki-Vantaan lentoasemal.

Teppo:
- No niihän meiän pitikin, mutta siinä odotellessani menin tiskille ja sanoin sille neidille et an kola. Ny mää sit oon tääl Angolas ja arvaa onks jano?

Pikku-Kalle opiskeli englantia ja sanoi äidilleen:
- Äiti, minä osaan jo sanoa “kiitos“ ja “ole hyvä“ Englanniksi.

Äiti kehui:
- Sehän on hienoa, kun et ole osannut sanoa niitä Suomeksikaan.

Toimittaja kysyi Purralta:
- Miksi valtion menoja ei leikata, jos kerran tulot pienenevät?

Purra vastasi närkästyneenä:
- Kuulkaas nyt arvon toimittaja, tämä on politiikkaa, eikä mitään todellista elämää!

Kehonrakentaja meni bodaamaan kuntosalille ja parin tunnin hikisen punttitreenin jälkeen meni pukuhuoneeseen ja hänen kaikki vaatteensa oli varastettu...

Seuraavalla kerralla bodari laittoi vaatteensa samalle penkille ja päälle lapun, jossa luki:

- Älä vie vaatteitani, olen raskaan sarjan painija!

Hänen vaatteensa oli kuitenkin jälleen varastettu ja lappu oli käännetty toisinpäin ja siinä luki:

- Minä otin vaatteesi, olen pitkän matkan juoksija!

Vitsien Vitsit artikkelit