Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Isokokoinen poika nimeltä Iso-Tero matkusti bussilla joka päivä.

Aina bussiin noustessa hän sanoi kuljettajalle:

- Iso-Tero ei maksa.

Kuljettaja ei uskaltanut tehdä mitään, koska Iso-Tero oli niin iso ja voimakas. Näin tapahtui joka päivä.

Lopulta kuljettaja alkoi nostella painoja ja vetää douppia, jotta hän tulisi voimakkaammaksi ja voisi vaatia Iso-Teroa maksamaan.

Puolen vuoden kuluttua kuljettaja olikin voimakkaampi kuin Iso-Tero. Niinpä eräänä päivänä kun Iso-Tero tuli jälleen bussiin ja sanoi, kuten aina ennenkin:

- Iso-Tero ei maksa.

Niin kuljettaja uskalsi nyt kysyä häneltä:

- Ja miksi sinä et maksa?

Iso-Tero katsoi kuljettajaa hämmästyneenä ja sanoi:

- Iso-Terolla on kuukausikortti.

Kenenkä nimeä ei osattu päättää?
- PasiAnssi

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Mitä yhteistä on anopilla ja sikarilla?
- Molemmissa viimeiset henkoset ovat parhaat.

Pikku-Kalle meni kauppaan ja jätti kaksi koiraansa ulos odottamaan.
Toisen koiran nimi oli Muna ja toisen Vetskari.

Kun Pikku-Kalle tuli kaupasta ulos, huomasi hän, että Muna oli puskassa piilossa ja Vetskari puun päällä kiikkumassa.

Pikku-Kalle huusi:
- Vetskari alas ja Muna esille!

Mitä yhteistä on Roope ankalla ja Klonkulla?
- Molemmat ovat laihialaisia.

Mitä eroa on insinöörillä ja esinahalla?
- Esinahka ymmärtää vetäytyä taka-alalle, kun aletaan tositoimiin.

Toimittaja kysyi Purralta:
- Miksi valtion menoja ei leikata, jos kerran tulot pienenevät?

Purra vastasi närkästyneenä:
- Kuulkaas nyt arvon toimittaja, tämä on politiikkaa, eikä mitään todellista elämää!

Matemaatikko, fyysikko ja asianajaja olivat työhaastattelussa.

Jokaiselle heistä haastattelija esitti yhden kysymyksen:
- Paljonko on 1+1?

Mateemaatikko esitti käyränsä ja laskutoimituksensa, jonka mukaan se on noin kaksi.

Fyysikko taasen ilmoitti kaavojensa ja liitutaulun avulla, että teoriansa mukaan tulos ei voi olla muu kuin kaksi.

Asianajalta vastausta kysyttäessä juristi sulki oven perässään, laittoi ikkunan sälekaihtimet kiinni ja irroitti puhelimen seinästä.

Ja lopulta asianajaja ja kuiskasi haastattelijalle:
- Paljonko haluaisitte sen olevan?

Aslak asui lapin korvessa ilman naista ja poti uskomatonta panemisen tarvetta.

Pornolehtiä lukiessaan hän törmäsi pumpattavan Barbaran postimyynti- ilmoitukseen.

Pitkällisen miettimisen ja säästämisen jälkeen hän päätti tilata ihmeellisen kuminaisen itselleen.

Pari viikkoa myöhemmin Ivaloon saapui paketti Aslakille, jota paikallinen Jouni postelijooni lähti viemään perille.

Perkeleellisessä lumipyryssä Jounin moottorikelkka meni sitten nurin, kuorma kaatui ja paketit hieman hajosivat.

Jounia uteliaana ihmisenä tietysti alkoi kiinnostamaan, mitä ihmiset olivat postilta saamassa, ja kiinnostuksen herätti Aslakin tilaus.

Pitkään nortti suupielessä ihmeteltyään, hän päätti pumpata moisen kapistuksen täyteen. Ihmetteli sitten lisää ja nosti Barbaran kelkansatulan päälle, ja pakkasesta huolimatta päätti kokeilla miltä moinen värkki tuntuu. No tuntuihan hyvältä se.

Lopulta pakettiin käytetty Barbara takaisin ja toimitus perille Aslakille, pimeiden iltojen
iloksi.

Kolme viikkoa myöhemmin tarinamme sankarit kohtasivat Ivalossa.

Jouni kysyy Aslakilta kuulumisia ja Aslak kertoo:
- Noh, nykhyään menee aikha ihan rathoisasti, osthin Barbharan ilokhsi.

Jouni tuumasi, muka mitään tietämättömänä:
- Noh, milthäs se moinen kaphistus tuntuu?

Aslak:
- Ihan aidoltahan seh, sainpha jopa tippurinhkin heti.

Vitsien Vitsit artikkelit