Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Entisessä Neuvostoliitossa joka seitsemännellä perheellä oli “auto“. Tapana oli, että auton ostoon piti anoa lupa, sen jälkeen auto piti varata, maksaa etukäteen ja sen jälkeen piti vielä odottaa kahdeksan vuotta auton toimitusta.

Menipä Igor ajoneuvotoimistoon auton osto aikeissa. Hän anoi luvan, teki varauksen ja palasi seuraavalla viikolla maksamaan etukäteissuoritusta autosta.

Virkailija sanoi:
- Kaikki näyttää olevan kunnossa, auto toimitetaan teille tästä päivämäärästä lukien tasan kahdeksan vuoden päästä, voitte tulla noutamaan sen täältä.

Igor kysyi:
- Pitääkö minun tulla aamu vai iltapäivällä?

Virkailija:
- Jos joudutte odottamaan kahdeksan vuotta, niin onko noin merkityksettömällä asialla mitään väliä?

Igor:
- Kyllä. Nähkääs, putkimies tulee saman päivän aamupäivänä.

Miksi laihialaiset peseytyvät jatkuvasti?
- Puhtaus on puoli ruokaa!

Mikä on Paavikänni?
- Kaksi jätkää kantamassa ja kolmas joutuu tulkkaamaan.

Pikku-Kallella oli koulussa matikan tunti ja aiheena oli miinuslaskut.

Pikku-Kallelta kysyttiin paljonko on 1-1?
Pikku-Kalle vastasi 11.
Opettaja kysyi Pikku-Kallelta miksi hänen vastaus on 11.

Pikku-Kalle sanoi, että viiva yhdistää ne.

Laihialaistalon poika lähetti kirjeen kotiin ja pyysi rahaa, Mitäpä muutakaan.

Vastauskirjeessä isä vastasi:
- Oheisena pyytämäsi viisikymppinen. Huomauttaisin samalla kirjoitusvirheestäsi, viisikymppinen kirjoitetaan yhdellä nollalla, ei suinkaan kahdella.

Pikku-Kallen kansakouluaikoina joskus oli tapana, että luokan perällä oppituntia tarkkaili koulutarkastaja.

Opettaja oli etukäteen valmistellut oppilaat tulevaa tarkastusta varten ja kehottanut lukemaan läksyt erityisen tarkkaan.

Tarkastajan ollessa luokassa opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kuka särki Jerikon muurit?

Kalle vastasi puolustautuen:
- En minä ainakaan!

Tunnin jälkeen koulutarkastaja ja opettaja keskustelivat.

Opettaja vaivautuneena:
- No, tuo meidän Kalle nyt vain on sellainen...

Koulutarkastaja:
- Voit olla oikeassa, mutta en minäkään oikein usko että Kalle olisi Jerikon muurin särkenyt.

Vieras mies istuu lentokoneessa pienen tytön vieressä.

Mies puhuttelee tyttöä:
- Jutellaanpas vähän. Olen kuullut, että aika kuluu nopeammin, jos puhutaan naapurin kanssa.

Pieni tyttö, joka oli juuri avanut kirjansa, sulkee sen hitaasti ja sanoo miehelle:
- Mistä haluat puhua?

Mies vastaa:
- En tiedä... Miten jos puhuisimme ydinvoimasta?

Tyttö sanoo:
- OK. Tämä on mielenkiintoinen aihe. Mutta sallitko ensin yhden kysymyksen?
Hevonen, lehmä ja kauris syövät kaikki sitä samaa tavaraa, nimittäin ruohoa.
Mutta kauris ulostaa papanoita, lehmä litteän lantakasan ja hevonen taas kakkaroita.
Tiedätkö, mistä tämä johtuu?

Mies miettii vähän ja vastaa sitten:
- Enpäs tiedä.

Tyttö:
- Uskotko olevasi riittävän pätevä puhumaan ydinvoimasta, kun et tiedä edes paskasta mitää.

- 44-vuotias aiemmin varsin terve keittiö Koskelan sairaalasta.

- Eilen ei muista syöneensä mitään sopivaa.

- Aamulla huulet lähteneet laskeutumaan.

- Tupakoinut noin 7 savuketta 15 vuoden aikana.

- Tulosyy: Virtsan haju hengityksessä, pää tuntuu tohelolta.

Perhe oli palaamassa Lieksan vaskiviikoilta ja oli kahvilla jossain baarissa.
Isoisä oli juuri syönyt suuren hampurilaisen runsaalla sipulilla, kun häneltä pääsi oikein tuhmansävyinen paukahdus.

- Mikä tuo oli? kysyi nuori tyttö kirkkaalla äänellä.

Hänen veljensä katseli ympärilleen ja sanoi:

- Kuulosti bassotorvelta, mutta haisee aivan isoisältä.

Nainen oli eläinkaupassa hankkiakseen itselleen lemmikin. Kauppiaan suosituksesta hän päätyi papukaijaan, joka kuulemma osasi puhua ja oli hyvin sulavakäytöksinen.

- Uskaltaako sen kanssa mennä kirkkoon, nainen kysyi?

Myyjä vakuutteli, että kyllä voi. Kaupat tehtiin ja seuraavana sunnuntaina nainen saapasteli kirkkoon kaija olallaan.

Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes saarnassa tuli hetken tauko. Silloin kaija tuumasi kuuluvalla äänellä:

- Aika saatanan kylmä täällä.

Seurasi jäätävä hiljaisuus ja nainen istui penkissä naama punaisena ihmisten tuijottaessa häntä.

Maanantaina hän meni raivostuneena eläinkauppaan, missä myyjä rauhoitteli häntä sanoen:

- Tuo on tietysti harmillista, mutta jos noin käy uudestaan, ottakaa lintua jaloista kiinni ja pyörittäkää muutama kierros pään ympäri niin se oppii, ettei noin voi puhua.

Seuraavana sunnuntaina harras nainen meni taas kirkkoon kaija mukanaan. Ja eiköpähän lintu taas tietyssä jumalanpalveluksen kohdassa tokaissut:

- Aika saatanan kylmä täällä!

Silloin nainen tarttui lintua jaloista, pyöritti sitä niin, että höyhenet pöllysivät ja laittoi kaijan takaisin olalle. Siihen papukaija totesi:

- ... ja vitun tuulista!

Vitsien Vitsit artikkelit