Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Laivan haaksirikossa henkiin jäi kuusi naista ja yksi mies. He onnistuivat pelastautumaan pienelle saarelle.

Aikaa kului, ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää lempeä. Koko touhuun jo väsyneenä mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli.

Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti. Hän huomasi, että tulija oli mies.

Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä. Uusi mies sanoi:
- Hej, jag heter Erik Svensson.

Siihen mies tuumasi:
- Perkele! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä.

Miks basisti saa ratakiskon vääntymään?
- Ratakisko antaa viisaampana periksi.

Neljä laihialaista matkustivat junalla Vaasaan. He ostivat kuitenkin vain yhden matkalipun ja jakoivat hinnan neljään osaan. Junan lähdettyä he menivät sitten kaikki neljä junan vessaan.

Hetken kuluttua konduktööri koputti junan vessan ovea ja kysyi matkalippuja.
Yksi laihialaisista sitten työnsi junalipun junan vessan oven alta ja konduktööri leimasi lipun ja työnsi sen takaisin vessaan.

Kun Vaasasta lähdettiin paluumatkalle Laihialle yksi laihialaisista sanoi ettei tule enää mukaan vessaan vaan aikoo matkustaa ihan ilmaiseksi. Perillä Laihialla muut ihmettelivät kuinka hän oli pystynyt matkustamaan ilmaiseksi.
– Se oli helppoa. Menin koputtamaan junan vessan ovelle ja kysyin matkalippuja.

Miksi Kutsutaan Voimistelevaa Possua?
- Aeropig.

Vääpeli oli pitämässä alokkaille ensimmäistä kaappitarkastusta.

Alokkaita neuvottiin esittelemään kaappi sanomalla:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.

Vääpeli pysähtyi ensimmäisen vuoteen vieressä seisovan alokkaan eteen ilmoitusta odottaen.

Tällöin alokas teki asennon niin kuin oli opetettu ja karjaisi kovalla äänellä:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.

Vääpeli huusi:
- Ei tietenkään noin, vaan sano siinä oma nimesi sen-ja-sen tilalle!

Alokas huusi takaisin:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi!

Vääpeli karjui:
- Oletteko aivan tomppeli? Mikä on teidän nimenne?

Alokas vastasi:
- Alokas Senjanen, herra vääpeli.

Kuinka monta basistia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
- Ei yhtään, basistit eivät ikinä pääse niin korkealle.

Nainen oli päättänyt hankkia perheeseen lemmikin. Hän halusi mahdollisimman vaivattoman, helppohoitoisen ja siistin, joko linnun tai kalan.

Eläinkaupassa hän sitten ihastui eksoottiseen papukaijaan. Se oli iso ja komea, mutta ällistyttävän halpa!

Kauppias selitti, että se tosiaan on oikein upea eläin ja puhuvankin vielä mutta ainoa ongelma on, että se on elänyt koko elämänsä bordellissa ja sen kielenkäyttö on sen mukaista... mikä selittää myös halvan hinnan.

Nainen ei ollut moksiskaan moisesta. Eiköhän sen kanssa toimeen tule, ja raahasi linnun kotiin.

Kotona papukaija sitten tokaisi:
- Uusi hieno bordelli ja uusi kaunis emäntä! Polly on niin iloinen!

Nainen oli moisesta kohteliaisuudesta ilahtunut vaikkakin hämillään.

Sitten perheen tytär tuli koulusta kotiin, mihin Polly kaakatti:
- Uusi kaunis ja nuori huora! Polly on niin iloinen!

Sitten tuli isoäiti katsomaan moista eksoottista ihmettä ja Polly tokaisi:
- Uusi kaunis vanhempi huora, kauniin emännän seurassa! Kyllä Polly on niin iloinen!

Naiset kikattelivat papukaijan “kohteliaisuuksille“.

Yöllä nainen heräsi siihen, kun hänen miehensä saapui kotiin työmatkalta. Hän kuuli papukaijan kiljaisevan kovaan ääneen:

- Terve Ilpo, vanha kaveri! Kyllä Polly on niin iloinen!

Mikä on juopon joulukalenteri?
- Kaljakori.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

- Anoppini on oikea enkeli.
- Ai, minun elää vielä...

Vitsien Vitsit artikkelit