Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Millainen on laihialainen polkupyörä?
- Rengas saadaan tynnyrin vanteesta, runko haravasta ja ratti oravasta.

Suomalainen, ranskalainen ja italialainen mies keskustelivat baarissa siitä, kuinka naiseen tehdään vaikutus.

Italiaano kertoi ensin oman taktiikkansa:

- Vien naiseni hyvää ravintolaan, jossa syödään kunnolla hyvän punaviinin kera, sitten vien naisen puhtaaksi siivottuun siistiin kotiini, jossa juomme edelleen vähän viiniä ja tarjolla pikku purtavaa. Radiosta hyvää musiikkia ja sen tahdissa tanssahtelua ja kiihkeitä suudelmia ja pitkä rakastelu puhtaissa silkkilakanoissa. Vielä aamullakaan nainen ei saanut sanaa suustaan, huokailee vain onnellisena.

Ranskalainen kertoi oman taktiikkansa:

- Mekin söimme mitä parhaan aterian mitä parhaimpien viinien kera. Sen jälkeen menimme loisteliaaseen hotellin sviittiini, jonka parvekkeen alla hankkimani orkesteri soitteli romanttisia sävelmiä, jonka tahdissa tanssimme. Siinä tanssin tahdissa riisuin naiseni ja valelin hänen iholleen hunajaa, jonka sitten hitaasti nuolin pois. Sen jälkeen rakastelimme rajusti monta kertaa, aamuun asti. Seuraavana päivänä kun hänelle soitin, rupesi hän jo silloin voihkimaan kuullessaan ääneni.

Suomalaismies kertoi omat saavutuksensa huippuhetket:

- Tulin kalareissulta kotiin päivän myöhässä pienessä pöhnässä. Eukko siellä vähän kiukkuisen pyyhki pölyjä sohvapöydältä peppu pystyssä, joten vetäsin sepaluksen auki ja eukolta hameen korviin housut alas ja sitten vaan pökköä pesään... No minuutissa homma oli ohitse, pyyhin vehkeeni olkkarin verhoihin ja jätin eukon hölmistyneenä jatkamaan siivoamista. Tuosta on nyt kaksi viikkoa ja eukko huutaa vieläkin suoraa huutoa aina kun minut näkee.

Miksi linnut lentävät etelään?
- Ne eivät jaksa kävellä.

Miten alkoholisti toimii baarissa?
- Kun silmä välttää, niin hän juo kustakin tuopista.

Miksi kalat eivät osaa puhua?
- Yritäppäs itse puhua kun sinulla on vettä suussa.

Kaksi melkolailla vaiteliasta maalaisukkoa, tapasivat käydä joskus harvoin toistensa luona kylässä.

Toinen ukoista koputti pitkästä aikaa naapurinsa ovea ja asteli tupaan.

Meni varmaan kolme varttia, kunnes talon isäntä kiikkustuolissa istuen rohkeni kysyä:
- No onkos ulkona kylmä?

Siihen vieras vastasi:
- Mitä nyt pari astetta pakkasta.

Johon isäntä:
- Siitä nyt ei kannata paljon puhua.

Vieras sanoi:
- En minä olis puhunutkaan, jos sinä et olis kysynyt.

Sattuipa kerran, että muuan mies ajeli täyssähköisellä Hyundai Kona -katumaasturillaan maantiellä menemään.

Kuinka ollakaan, Konaan tuli moottorivika ja matka katkesi. Onneksi Kona oli viisaasti hajonnut juurikin autokorjaamon viereen.

Ei muuta kuin autoa korjaamolle työntämään.

Ikävä kyllä, korjaamo paljastui Volvon merkkihuolloksi, mutta ystävällinen korjaamopäällikkö lupasi kuitenkin hoitaa Konan kuntoon. Antoipa vielä kahvimukin käteen, ohjasi nojatuoliin istumaan ja pyysi odottamaan puolituntia.

Puolen tunnin päästä mies saikin autonsa. Hän lähti ajamaan ja ihmetteli, kuinka tehokas moottorista olikaan tullut. Kiihtyvyys oli aivan toista luokkaa kuin ennen!

Kahdensadan metrin ajon jälkeen Kona kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Mies ihmetteli hetken ja kokeili käynnistää uudelleen. Taas auto kulki kuin unelma, mutta vain kaksisataa metriä.

Lopulta mies käänsi Konansa ja ajoi kahdensadan metrin töksäyksin takaisin korjaamolle. Meni sitten valittamaan korjaamopäällikölle koneessa olevan vikaa.

Korjaamopäällikkö antoi uuden kahvimukin ja sanoi, että viidentoista minuutin päästä Kona on varmasti kunnossa.

Ja niin kävikin. Varttitunnin päästä mies sai rakkaan katumaasturinsa, teki koeajolenkin ja auto kulki kuin unelma. Ei enää töksähdyksiäkään.

Uteliaana hän kysyi korjaamopäälliköltä, mikä koneessa oli oikein ollut vikana.

Korjaamopäällikkö selitti, että eihän heillä Hyundain täyssähkömoottoreita varastossa ollut, oli pitänyt laittaa Volvon tuulilasinpyyhkimen moottori.

Ensiasennuksessa asentaja oli vain unohtanut sen tihkuasentoon.

Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.

Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:

- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.

Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.

Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.

Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:

- Tämä se on!

Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.

Pappi meni vankilaan tapaamaan erästä nuorta miestä.

Pappi:
- Papereistasi näen, ettei kukaan ole kahteen vuoteen vieraillut luonasi. Eikö sinulla ole sukulaisia?

Vanki:
- On toki. On minulla äiti ja kymmenen sisarusta.

Pappi:
- Etkö pidä heistä?

Vanki:
- Pidän toki, ja haluaisin mielelläni tavatakin.

Pappi:
- Silloin minä otan yhteyttä perheeseesi. Kenet haluaisit nähdä ensiksi?

Vanki:
- Yrittäkää pikkuveljeä. Hän pääsee kahden vuoden päästä kiven sisästä.

Vangit mulkoilivat toistensa ruoka-annoksia.

Vanki katsoi lautastaan, missä oli lihakeittoa ja kysyi toiselta vangilta:
- Miksi sinulla on hernesoppaa? Olen ilmoittanut keittiöön olevani kasvissyöjä.

Toinen vanki vastasi:
- Miksi sinulla sitten on lihasoppaa? Olen ilmoittanut keittiöön olevani lihansyöjä.

Vanki vastasi:
- Olen nimittäin siksi täällä vankilassa, kun varastin naapurin lehmän.

Vitsien Vitsit artikkelit