Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Moni haaveilee uran luomisesta...
Mutta eihän se ole kovin vaikeaa ole, lapio vaan käteen ja sitä uraa luomaan.

Nyrkkeilyhallissa:
– Onpa täältä pukuhuoneesta matkaa kehään!
– Niin, mutta sinun ei varmaankaan tarvitse kävellä takaisin.

Marinin vaalilupaus:
- Meillä on aina puhtaat jauhot pussissa.

Mikä on pieru japaniksi?
- Hai Si Ko Jo

Vuoden 1000 ja risat tienoilla joukko Ruotsissa ryöstöretkellä olleita suomalaisia joutui ruotsalaisten viikinkien vangeiksi.

Kuningas Eerik Verinen tuumi mitä tehdä. Helpointa olisi panna päät poikki tai myydä vangit orjiksi. Kuningas ajatteli kuitenkin, että hän voisi suojata valtakuntaansa suomalaisten rosvoretkiltä kiduttamalla näitä ennenkuulumattoman kauhealla tavalla. Sitten heidät voisi päästää kotiin varoittavina esimerkkeinä.

Kuningas Eerik Verinen kutsui luokseen pääkiduttajansa Orm Kyysilmän määräten tämän suunnittelemaan kaikkia entisiä hirveämmän kidutuslaitteen.

Laite valmistui aikanaan. Siinä oli avanto ja rannalle rakennettu pieni hirsimökki, jossa oli tuliseksi kuumennettu kivikasa ja lautatelineet. Lautatelineillä oli kasa oksakimppuja, jotka oli tuotu lampaille varatusta kerppuvarastosta.

Kidutus alkoi kuningas Eerik Verisen edessä. Suomalaiset pakotettiin riisuutumaan ja ajettiin keihäillä pistellen lautatelineille. Kivikasalle heitettiin vettä, jolloin suomalaiset olivat läkähtyä höyryyn. Savun ja höyryn seassa heidän oli pakko ruoskia toisiaan oksakimpuilla.

Vähän ajan kuluttua suomalaiset ajettiin kuumuudesta avantoon uimaan. Muutamat pakotettiin jopa pyörimään lumessa. Sitten suomalaiset ajettiin taas kuumaan hirsipirttiin ruoskimaan toisiaan ja sieltä jälleen avantoon.

Näin jatkettiin kymmenkunta kertaa. Kun kidutus loppui ja vähissä hengissä olevat suomalaiset lähetettiin uhkausten saattelemina kotiin, kuningas Eerik Verinen otti ranteestaan kultarenkaan, antoi sen Ormille ja sanoi:

- Mainiota työtä! Tätä opetusta suomalaiset eivät tule unohtamaan ainakaan tuhanteen vuoteen!

Nuori vaimo kysyy mieheltään jo aavistuksen tympääntyneenä:
- Onko sinun aivan pakko istua joka ainoa ilta oluella?

Mies vastaa:
- No ei todellakaan! Istun siellä aivan vapaaehtoisesti.

Nurmoolaasen Pertin mennessä nukkumaan toissailtana, hänen vaimonsa kertoi jättäneensä valot päälle autotalliin.

Pertti lähti takaovelle sammuttaakseen valot, mutta näkikin autotallisa varkaita kähveltämässä arvokasta kesärengassarjaa.

Pertti soitti poliisille, joka kysyi, onko joku murtautunut myös asuntoon. Pertti sanoi, ettei ollut.

Poliisi sanoi sitten, että kaikki poliisiautot olivat varattuja ja neuvoi lukitsemaan asunnon ovet. He lähettäisivät auton heti, kun jokin niistä vapautuu.

Pertti sanoi selvä, sulki puhelimen ja laski kolmeenkymmeneen.

Sitten hän soitti uudestaan poliisille:
- Terve, soitin äskettään, koska meillon väkiä rosvoamas autotallista renkahia. Ei tarvitte tulla enää. Mä ammuun ne.

Sitten Pertti laski luurin paikoilleen.

Muutamassa minuutissa tuli kuusi poliisiautoa, erikoisjoukkojen Musta-Maija, helikopteri, paloauto ja kaksi ambulanssia.

Poliisit vangitsivat varkaat paikan päällä ja yksi poliiseista sanoi Pertille:
- Mun miälestä sää sanoot, notta olit ampunu rosvot.

Pertti vastasi:
- Mun miälestä sää sanoot, jottei teillä ollu vapahia autoja.

Hiiri ja Norsu olivat uimarannalla.

Hiiri sanoi:
- Unohdin uimahousut kotiin!

Norsu vastasi:
- Saat lainata minun, mutta älä venytä niitä!

Pikku-Kallen kansakouluaikoina joskus oli tapana, että luokan perällä oppituntia tarkkaili koulutarkastaja.

Opettaja oli etukäteen valmistellut oppilaat tulevaa tarkastusta varten ja kehottanut lukemaan läksyt erityisen tarkkaan.

Tarkastajan ollessa luokassa opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kuka särki Jerikon muurit?

Kalle vastasi puolustautuen:
- En minä ainakaan!

Tunnin jälkeen koulutarkastaja ja opettaja keskustelivat.

Opettaja vaivautuneena:
- No, tuo meidän Kalle nyt vain on sellainen...

Koulutarkastaja:
- Voit olla oikeassa, mutta en minäkään oikein usko että Kalle olisi Jerikon muurin särkenyt.

Koira, hevonen ja lehmä kilpailivat siitä, kuka heistä on tärkein sodassa.

Koira aloitti:
- Minä vahdin rintamalla korsuja ja etulinjaa vihollisilta.

Hevonen vuorostaan:
- Tuo nyt ei ole vielä mitään. Minäpä vedän raskaita haupitseja sekä soppatykkejä.

Lehmä totesi:
- Teille on annettu vain huoltohommia... Minäpä “ammun“!

Vitsien Vitsit artikkelit