Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Muuan menevä nuori mies oli joutunut käräjille väkisinmakuusta. Tuomari hyväksyi pojan äidin puolustajaksi.

Syyte oli luettu ja silloin äiti nousi penkistä, pyysi pojan nousemaan siihen tuomarin eteen. Kaivoi pojan vehkeen esille, käänteli sitä käsissään ja sanoi:

- Katsohan sie tuomar, mite tälläsel vehkeel vois kettää maata väkisin!

Tuomari mietti hetken ja ilmoitti:
- Syyte hylätään!

Äiti ja poika poistuivat käräjäsalista ja kun pääsivät kuulomatkan ulkopuolelle, poika sanoi äidilleen:

- Jos sinä oisit vähänkin vielä väännellyt ja hemputtanut minun vehettäin, me olisimme hävinneet tämän jutun!

Kaupunkiin oli tullut sirkus. Siellä esiintyi tosi lyhyt kääpiö. Yhtäkkiä kääpiöltä putosi viitta hartioilta, ja alta paljastuikin toinen kääpiö, joka piti toista kääpiötä harteillaan.

Blondi eturivistä huusi:
- Huijausta! Minähän arvasin heti, että ei yksi mies voi olla noin lyhyt.

Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.

Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:

- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.

Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.

Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.

Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:

- Tämä se on!

Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.

Olli tapasi ravintolan iltapäivätansseissa Saaran, ja koska he viihtyivät hyvin toistensa seurassa lähdettiin lopulta Saaran kotiin tekemään lähempää tuttavuutta.

Saara oli kyllä naimisissa, mutta kertoi miehensä olevan matkoilla.

Tunnelma oli jo hyvin tiivis ja vaatteet molemmilta vähissä, kun Saara äkkiä hätkähti ja jäi kuuntelemaan.

Saara sanoi hädissään:
- Hei, tuo on auton ääni... Minä tunnen sen. Mieheni on palannut! Voi taivas, nyt et enää pääse lähtemään niin ettei hän näe sinua. Pue äkkiä päällesi, mene keittiöön ja ota esiliina eteesi ja rupea tiskaamaan, niin minä yritän selittää miehelleni.

Hätääntynyt Olli teki työtä käskettyä. Aviomies tuli sisään ja vaimo selitti hänelle:
- Siivousfirma lähetti tuon. Hän on kyllä hirveän ahkera, vaikka onkin mies...

Olli selvitti hikoillen tiskit, joita oli todella paljon. Saara kuiskasi tiskien päätteeksi, että aviomies pitää saada vielä täysin vakuuttuneeksi siivousfirmasta, niin Olli siisti koko keittiön sekä imuroi huoneet ja pyyhki lopuksi pölyt.

Seuraavana päivänä Olli kertoi seikkailustaan eräälle kaverilleen, joka valpastui ja kysyi:
- Oliko paikan osoite Alakatu 19 ja naisen nimi Saara?

Olli:
- Kyllä oli, mutta mistä kummasta sinä sen tiedät?

Kaveri huokasi päätään puistellen:
- Poika, poika... Minä tiskasin ja siivosin siellä viime viikolla.

Mitä ruotsalainen varusmies tekee tauolla? 
- Imee kessua.

Mitä eroa on puujalalla ja puupäällä?
- Puujalka ei periydy.

Vääpeli oli pitämässä alokkaille ensimmäistä kaappitarkastusta.

Alokkaita neuvottiin esittelemään kaappi sanomalla:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.

Vääpeli pysähtyi ensimmäisen vuoteen vieressä seisovan alokkaan eteen ilmoitusta odottaen.

Tällöin alokas teki asennon niin kuin oli opetettu ja karjaisi kovalla äänellä:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.

Vääpeli huusi:
- Ei tietenkään noin, vaan sano siinä oma nimesi sen-ja-sen tilalle!

Alokas huusi takaisin:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi!

Vääpeli karjui:
- Oletteko aivan tomppeli? Mikä on teidän nimenne?

Alokas vastasi:
- Alokas Senjanen, herra vääpeli.

Poliisi pidätti miehen, jota epäiltiin murrosta. Oli kova tuuli ja miehen lakki lensi päästä.

Mies sanoo poliisille:
- Päästäkää minut hetkeksi, että voin noutaa lakkini.

Poliisi:
- Ei tule kuuloonkaan. Silloin sinä vain painuisit karkuun. Sinä jäät tähän odottamaan, niin minä haen lakkisi.

Kaksi palvelutalossa asuvaa vanhaa pappaa piti tapanaan aina silloin tällöin tissutella salaa viinaksia. Lisäksi heillä oli jo molemmilla joitain korkeasta iästä johtuvia vaivoja.

Toinen selitti:
- Lasista tahtoo läikkyä puolet yli kun on tuo Parkinsonin tauti.

Siihen toinen:
- Sinulle sentään jää toinen puolikas lasiin. Minulla taas on tuo Alzheimerin tauti enkä aina muista mihin jätin koko juomalasini.

Riitta Väisänen oli menossa kaupungille shoppailemaan ja hänen miehensä kysyi:
- Milloin tulet kotiin?

Riitta vastasi:
- Tulen heti kymppitonnin jälkeen...

Vitsien Vitsit artikkelit