Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Kirkonmenojen jäläkehen tanssittihin tuvas polokan tahtihin. Haitarit soivat ja viulut vonkuuvat.

Aikansa ku hääpari tanssi, päättivät morsian ja
suluhanen siirtyä kamarin puolelle.

Mutta morsiamen äitee, anoppi, jäi kuuntelemahan oven taakse sitä, mitä kamaris tehtihin.

Kuului vaatteiren kahinaa, puhkumista ja äheltämistä. Yhtäkkiä tuli hilijaasta ..

.. Suluhanen muisti, notta hän oli lymyyttäny täysinääsen pontikkapullon liinavaatekaappihin ja ajatteli, notta hänen täytyy saara rohkaasuryyppy, ennenku hän alakaa tositoimihin.

Suluhanen löysi vihiroon pullon ja huomasi, notta pullo oli perkeles vain puolillahan.

Siihen sulhanen huurahti, notta:
- Voi perkelehen saatana! Täällähän on käyty!

Anoppi oven huusi takaa:
- Ei varmahan oo käyty! Kukaan ei ole siellä käyny! Moomma muute vaa isoo-vittuusta sukua.

Mikä on läpinäkyvä ja sätkii nurkassa?
- Vauva muovipussissa.

Miksi insinööri pitää käsiä taskussa?

- Se salaisesti hyväilee taskuihin haudattuja haaveitaan. Tai sitten se koettaa näyttää kiireiseltä.

Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö.
Talosta kuului raskaita askelia. Veitsi heilahtaa ja kurkku katkeaa!
Voileipä on valmis...

Hissi japaniksi?
- Ylös Alas.

Prätkäjengi tarvitsi uutta verta ja lopulta heillä oli kolme kokelasta.

Kokelaille selitettiin, että jengin on oltava heille elämässään etusijalla kaikessa ja että heidän täytyy todistaa vakaumuksensa. Kunkin kokelaan tehtävänä oli käydä yksitellen ampumassa oma vaimonsa.

Ensimmäistä kokelasta käskettiin ampumaan ja hän murtui:
- En voi tehdä sitä, menimme naimisiin viime kuussa ja vannoin hänelle ikuista rakkautta!

Niinpä hän ei päässyt jengiin.

Toinen kokelas oli ollut naimisissa kymmenen vuotta, hän otti aseen ja meni huoneeseen vaimonsa kanssa. Mutta palasi hetken kuluttua takaisin ja vaikersi:
- En voi tehdä sitä, minä rakastan häntä yhä...

Hänkään ei päässyt mukaan jengiin.

Kolmas kokelas oli ollut naimisissa 20 vuotta ja kun hänen vuoronsa tuli, otti hän aseen ja meni huoneeseen. Hetken päästä kuului useita laukauksia ja sen jälkeen hirveätä kolinaa.

Lopulta kokelas palasi huoneesta ja sanoi:
- Te annoitte minulle aseen, jossa oli paukkupanoksia! Niinpä minun oli hakattava hänet tuolilla hengiltä!

Vieras mies istuu lentokoneessa pienen tytön vieressä.

Mies puhuttelee tyttöä:
- Jutellaanpas vähän. Olen kuullut, että aika kuluu nopeammin, jos puhutaan naapurin kanssa.

Pieni tyttö, joka oli juuri avanut kirjansa, sulkee sen hitaasti ja sanoo miehelle:
- Mistä haluat puhua?

Mies vastaa:
- En tiedä... Miten jos puhuisimme ydinvoimasta?

Tyttö sanoo:
- OK. Tämä on mielenkiintoinen aihe. Mutta sallitko ensin yhden kysymyksen?
Hevonen, lehmä ja kauris syövät kaikki sitä samaa tavaraa, nimittäin ruohoa.
Mutta kauris ulostaa papanoita, lehmä litteän lantakasan ja hevonen taas kakkaroita.
Tiedätkö, mistä tämä johtuu?

Mies miettii vähän ja vastaa sitten:
- Enpäs tiedä.

Tyttö:
- Uskotko olevasi riittävän pätevä puhumaan ydinvoimasta, kun et tiedä edes paskasta mitää.

Lumikin ja 7 kääpiön mökillä aloiteltiin iltapuuhia ja kääpiöt jäivät sovistusti alakertaan nukkumaan.

Viisas sai yllättäen idean:
- Nyt kaikki pihalle pihalle ja mennään kaikki toistemme olkapäille seisomaan lumikin ikkunan alle, niin minä voin ylimmäisenä kertoa mitä Lumikki puuhaa makkarissa.

Näin tehtiin ja Viisas saatiin nippa nappa tarpeeksi korkealle.

Viisas aloitti kertomisen näkemästään:
- Se on nyt alusvaattesillaan... Nyt se riisuu rintsikat... nyt se riisuu pikkarit...

Kun täysin varoittamatta Lumikki lähti kävelemään kohti ikkunaa.

Viisas huutaa:
- Se tulee!

Viisaan alta kuuluu:
- Niin mullakin.
- Niin mullakin.
- Niin mullakin.
- Niin mullakin.
- Niin mullakin.
- Niin mullakin.

- Mikä pyörässäsi on vikana?
- Kuinka niin?
- Mietin vaan, kun kumit laahaa maata ja penkki on päin persettä.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Vitsien Vitsit artikkelit