Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Savolainen osti kassillisen olutta ja palattuaan kotipihaan naapuri tuli juttusille.

- Onko juhlat tulossa?

- Ei tässä nyt mitään juhlia, mutta voihan sitä iliman syytäkin nauttia elosta.

Mistä kuukautiset sai nimensä?
- Hullun lehmän tauti oli jo varattu.

Savolainen mäkkärissä:

- Ja mitäs teille?
- Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä.

- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkoo. Tästä on kyllä männä jo maku.

- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Savon Sanomia ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottaesin hampurilaesen.

- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No se on se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäs teijän tiällä tietee.

- Syötkö täällä?
- Sillon tällön.

- Öh... siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkoo vieläkiin, mutta maku on männä jo.

- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Kah, jos se vuan tahtoo.

- Siis otatko mukaan?
- Tule vuan, jos halluut.

- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilloo? Aattelin kyllä että tuolla pöyvässä...

- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne vuan mahtuu, vähän kyllä eppäelen.

- Eli, kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo... vuan kanelin suap jättee poekkeen.

- Eipä sitä kyllä yleensä... no, kaikkia muita saa siis panna?
- No sepä oli aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkee nyt vähäsen.

- Voi helvetti teidän kanssa!!
- Vai niin, että tällasta palavelua. Taijanpa sitten jättee tilloomatta ja hakkee torilta muikkukukon...

Miehet keskustelivat niitä näitä.

- Vaimoni sairastaa neurasteniaa, hypotermiaa, hysteriaa ja dysenteriaa.
- Mistä hän kaikki nuo taudit on saanut?
- Lääkärikirjasta.

- Miksi te olette joutunut vankilaan?
- Uskoni takia.
- Uskonne takia?!
- Uskoin, että poliisi ei saa minua kiinni.

On sanonta, että ei henki kulje?
- Miksi?
- No siksi koska kulkulupa on vanhentunut!

Kaksi liikemiestä, Hannes ja Toivo, kävelivät kadulla.

Hannes huomasi maassa koiran paskan ja tarjosi Toivolle 100 euroa, jos hän haukkaisi siitä palasen.

Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.

Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.

Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiran jätöksen. Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100 euroa, jos tämä haukkaisi paskaa.

Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koiran kakkaa.

Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.

Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi:

- Ei jumalauta, tajusitko että me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.

Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:

- Mutta tehtiin sentään kaksisataa liikevaihtoa!

Ja noin tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaansa.

Muuan hevosen omistajalta alkoivat rahat käydä vähiin. Sitten hän oivalsi ja laittoi lehteen viestin:

“Hän, joka saa hevoseni nauramaan, saa vapaan viikonlopun sekä 5000€, hyvästä yrityksestä joutuu maksamaan 500€.“

Kävijöitä riitti, mutta hevonen oli vain totinen.

Saapui paikalla muuan lentojätkä, joka lupasi saada nauramaan. Isäntä olisi halunnut nähdä sen, mutta kaveri piti päänsä, koska se oli liikesalaisuus.
Lentojätkä vei hevosen nurkan taakse ja kohta hevonen nauroi aivan hurjana.

No, isännällä meni hyvin rahallisesti jonkin aikaa, mutta rahat alkoivat lopulta loppumaan. Sitten hän arveli, että hevonen se hänet taas pelastaa.

Laittoi ilmoituksen:
“Hän, joka saa hevoseni itkemään, niin ... !“

Ilmoitus oli muuten samoilla ehdoilla ja eduilla kuin aiempi ilmoituskin.

Taas kävi yrittäjiä, eivätkä onnistuneet.

Sitten taas sama lentojätkä tuli pihaan ja vei hevosen nurkan taa. Siellä hevonen huusi surkeaa kollohuutoa.

Silloin isäntä syöksyi paikalle ja sanoi:
- “Nyt sinun on kerrottava, miten sait sen nauramaan!“

Jätkä sanoi:
- “Kerroin hevoselle, että minulla se on suurempi kuin sinulla“.

Isäntä riemastui:
- “Entäs sitten, mitenkä sait itkemään?“

Jätkä oli hetken hiljaa, sitten sanoi:
- “No, ei auttanut muu kuin näyttää se“.

Jyri-sikö äkkiä, loive-niko läpesi.

90 vuotiaan piti palauttaa siemennäyte tutkittavaksi. Ukko palautti kuitenkin tyhjän purkin ja selitti:

- Minä koitin ensin vasemmalla ja sitten oikealla. Vaimo koitti kaksin käsin ja suullaan, ensin hampailla, sitten ilman...

Lopuksi koitti naapurin Elmakin, muttei hänkään saanut purkkia auki!

Vitsien Vitsit artikkelit