Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Mitä sanoi savolaismies kun anoppi tippui jäihin
– Ei paljon naarata

Laihialla aiotaan korjata junarataa.
Säästösyistä osa laihialaisista haluaisi vain yhden kiskon.

Mies oli metsässä, kun yhtäkkiä taakse ilmestyi oikein ruma ja lihava nainen, joka osoitti miestä haulikolla.

Nainen tähtäsi miestä ja kysyi:
- Aiotko siis raiskata minut?

Mies vastasi paniikissa:
- En missään tapauksessa!

Nainen:
- Mietippä asiaa uudemman kerran!

Intissä tupakaverilla oli melkoisen pitkä, kookas elin, sellainen haarojen välissä roikkuva letku.
Joskus jäi hänellä kävellessä jopa kantapään alle kivuliaasti.

Lopulta hän vaimonsa kanssa meni kirurgin juttusille:
- Onnistuisiko tuon elimen korjaaminen, kun tosiaan välillä se jää kantapään alle ja sen jälkeen sillä ei kyllä voi tehdä mitään kuukauteen. Vaimokin kärsii jo siitä puutteesta.

Kirurgi vastasi:
- Kyllä voi. Se on yksinkertainen kirurginen toimenpide ja sänkyhommiin pääsee jo viikon sisällä operaatiosta.

Inttikaverin vaimo tähän silmät pyöreänä:
- Viikon päästä! Se on kyllä todella nopeasti. Mutta kai niitä kainalosauvoja on kuitenkin käytettävä pidempään kuin viikon ajan?

Kirurgi:
- Ai kuinka, miksi kainalosauvoja?

Vaimo:
- Noh. Kai te jatkatte noita jalkoja?

Pikku-Kallella oli äidinkielen tunti. Opettaja kysyi mikä on adjektiivi.

Pikku-Kalle nosti reippaasti kätensä ja huusi riemastuneena:
- Se on kun minusta kasvaa Iso-Kalle, pitkä parta ja isot munat.

Lääkäri tapasi kutsuilla juristiystävänsä ja kysyi:
- Teinkö oikein, kun eräs ystäväni kysyi neuvoa sairauteensa ja minä neuvoin, mutta lopuksi lähetin hänelle laskun ?

Juristi vastasi:
- Kyllä sinä teit juridisesti ihan oikein.

Muutaman päivän kuluttua lääkäri sai juristilta laskun lainopillisesta neuvonnasta.

Pikku-Kallelta pääsi kesken ruokailun pieru.

- Mitä, et kai sinä paukuttele ruokapöydässä, äiti kauhistui.

- Täytyy myöntää, että niin meinasi käydä, Kalle tunnusti. Onneksi sain kuitenkin vedettyä sen takaisin niin, että ilma vaan korahti.

Ruotsalainen hirviporukka kokoontui jahdinaloituspaikalle. Useiden aiempien metsästysonnettomuuksien takia, jokaiselle ajomiehelle laitettiin valkoiset laatat selkään ja rintapuolelle, joihin kirjoitettiin isolla punaisella tussilla teksti:

- Jag är inte en älg.

Mikä tarkoittaa suomeksi “Minä en ole hirvi“.

Jahti alkoi ja noin puolen tunnin päästä kuului yksi laukaus. Sitten onnistuneen kaadon merkiksi, kolme merkkilaukausta.

Porukka kokoontui äkkiä etsimään saalista ja saivat ikäväkseen huomata, että yksi ajomies oli hengettömänä laukauksen osuttua suoraan rintaan.

Hirviporukan johtaja kysyi tiukasti, että kuka porukasta ampui?

Yksi passimiehistä sanoi:
- Minähän se ammuin... Kun tähtäsin, niin ilmeisesti joku risu peitti sen “inte“ sanan ja päätin ampua.

Lappalainen oli iltaa viettämässä paikallisessa ravintolassa Utsjoella ja sai naisen mukaan kotiinsa jatkoille.

Lappalainen sanoi:
- Josset ny anna niin käy niinku Luostholla.

Hädissään nainen tietenki antoi ja aktin jälkeen kysyi:
- Mites Luostolla kävi?

Johon Lappalainen vastasi:
- En saanu.

Mitä yhteistä on norsulla ja jäniksellä?
- Molemmat on eläimiä.

Vitsien Vitsit artikkelit