Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Pikku-Kallen kouluun oli tullut uusi, kaunis naispuolinen terveydenhoitaja.

Eräänä päivänä Kalle meni terveydenhoitajan luo, laski housunsa paljastaen sukukalleutensa ja tokaisi:
- Sitä pitäs vähä tutkia.

Terveydenhoitaja tutki Kallen elintä lämpimin, hellin käsin. Puristeli, veti liikkuvat taakse, katseli, puristi hellästi varresta ja kiveksistä saaden aikaan Kallelle erektion.

Viimein terveydenhoitaja totesi hymyillen:
- Ei tässä ole minun nähdäkseni mitään vikaa.

Kalle tokaisi:
- Ei olekaan... Mut eiks ookki komee.

Kaksi pappaa keskustelivat puistonpenkillä:
- Naiminen, se on sitten mukavaa.
- Joulukin on mukavaa.
- Niin niin... Tosiaan, joulu on paljon useammin.

Mies meni lääkäriin. Lääkäri kysyi mikä vaivaa. Mies alkoi luettelemaan:

- Aina kun aamulla nousen ylös, oikeassa takareidessä tuntuu ihan kun olisi kastunut, vaikka kädellä kokeillen on ihan kuiva. Lisäksi maksan tienoilla tuntuu ikäänkuin puukonpisto silloin tällöin. Joka ilta tulee ihan yhtäkkiä hirveän kuuma ja hiki valuu, vaikka istun paikallani ja huoneenkin lämpö on vakio. Sen lisäksi korvat alkavat välillä ihan yhtäkkiä soimaan tosi voimakkaasti, sellainen häiritsevä vinkuminen, ikäänkuin tinnitus, joka sitten kuitenkin menee ohi. Mitähän tämä kaikki voisi olla?

Lääkäri vastaa:

- Joo. Tämä on klassinen esimerkki aivan uudesta sairaudesta nimeltään Luulomioosi. Kas tässä lääkkeeksi yksi aski Tic-Tac-pastilleja. Otatte näitä aina kun oireita ilmenee.

Vanha maajussi katseli portailla kun kylän kylähullu porhalsi tietä pitkin, outo pakkaus kainalossaan.

Maajussi kysäisi:
- Mitä sinä siinä kanniskelet?

Kylähullu vastasi:
- Kanaverkkoa.

Maajussi kysyi:
- Ja mitäs sinä sillä teet?

Kylähullu:
- Menen pyydystämään kanoja. Tuletko mukaan?

Maajussi nauroi ja totesi:
- Voi sinua tyhmyriä, eihän kanaverkolla kanoja pyydystetä! Jätän tällä kertaa väliin.

Pian kylähullu kuitenkin palasi, ja maajussin suureksi ällistykseksi, kanaverkko oli ääriään myöten täynnä kanoja.

Seuraavan iltana kylähullu kulki taas farmin ohi kantaen outoa esinettä.

Maajussi kysäisi:
- Mitäs kylähullulla siellä kainalossa nyt on?

Kylähullu vastasi:
- Karhupumppuhan minulla.

Maajussi:
- Mihinkäs sinä sitä karhupumppua siellä metsässä tarvitset?

Kylähullu:
- Aion pyydystää sillä karhun. Lähdetkö mukaan?

Maajussi virkkoi:
- Voi sinua tolvanaa... Eihän karhupumpulla karhuja pyydystetä, mutta mene sinä vain.

Pian kuitenkin kylähullu palasi, ja maajussin ällistykseksi, retuuttaen komeaa karhua karhupumpun päässä.

Seuraavana iltana vanha maajussi näki taas kylähullun kantamassa omituista metallista kolmiomaista esinettä.

Maajussi kysyi:
- Mikäs se sinulla siinä on?

Kylähullu vastasi:
- Tämä on pimpparauta!

Maajussi huusi:
- Odota! Minä tulen mukaan... Haen vain hattuni!

Poliittisten puolueiden ohjelmiin pitäisi saada samanlainen merkintä kuin elintarvikkeisiin:
- Parasta ennen vaaleja.

Kaksi suomalaista oli Tukholman-risteilyllä. He olivat varanneet oman saunavuoron, mutta jonkun sekaannuksen takia saunaan tuli myös ruotsalainen. Eivät suomalaiset tästä välittäneet, vaan antoivat ruotsalaisen saunoa kanssaan.

Saunassa juttelu kääntyi ammatteihin, eli mitä kukin teki työkseen. Ruotsalainen sanoi olevansa taikuri.

Sitä eivät suomalaiset uskoneet, vaan pyysivät ruotsalaista todistamaan sen.

Ruotsalainen sanoi:
- Noo... selvä, mutta tarvitsen tähän vapaaehtoisen.

Toinen miehistä suostui ja ruotsalainen käski häntä menemään kontalleen lattialle.

Ruotsalainen asettui miehen taakse ja kysyi:
- No niin, tuntuuko sinusta, että takapuolessasi olisi peukalo? 

Mies vastasi:
- Kyllä.

Silloin ruotsalainen otti molemmat kätensä selkänsä takaa, heilutti peukaloitaan ilmassa ja huusi:
- Simsalabim!

Mikä on tuhkainen ja haisee?

- Tuhkainen pieru!

Miksi joulupukilla ei ole lapsia?
- Hänellä on leikkikalut.

Olli tapasi ravintolan iltapäivätansseissa Saaran, ja koska he viihtyivät hyvin toistensa seurassa lähdettiin lopulta Saaran kotiin tekemään lähempää tuttavuutta.

Saara oli kyllä naimisissa, mutta kertoi miehensä olevan matkoilla.

Tunnelma oli jo hyvin tiivis ja vaatteet molemmilta vähissä, kun Saara äkkiä hätkähti ja jäi kuuntelemaan.

Saara sanoi hädissään:
- Hei, tuo on auton ääni... Minä tunnen sen. Mieheni on palannut! Voi taivas, nyt et enää pääse lähtemään niin ettei hän näe sinua. Pue äkkiä päällesi, mene keittiöön ja ota esiliina eteesi ja rupea tiskaamaan, niin minä yritän selittää miehelleni.

Hätääntynyt Olli teki työtä käskettyä. Aviomies tuli sisään ja vaimo selitti hänelle:
- Siivousfirma lähetti tuon. Hän on kyllä hirveän ahkera, vaikka onkin mies...

Olli selvitti hikoillen tiskit, joita oli todella paljon. Saara kuiskasi tiskien päätteeksi, että aviomies pitää saada vielä täysin vakuuttuneeksi siivousfirmasta, niin Olli siisti koko keittiön sekä imuroi huoneet ja pyyhki lopuksi pölyt.

Seuraavana päivänä Olli kertoi seikkailustaan eräälle kaverilleen, joka valpastui ja kysyi:
- Oliko paikan osoite Alakatu 19 ja naisen nimi Saara?

Olli:
- Kyllä oli, mutta mistä kummasta sinä sen tiedät?

Kaveri huokasi päätään puistellen:
- Poika, poika... Minä tiskasin ja siivosin siellä viime viikolla.

Poika:
- Päästin taivaalle leijan.

Isä:
- Mutta eihän täällä haise.

Poika:
- Miten se liittyy asiaan?

Vitsien Vitsit artikkelit