Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Mies kertoi naapurilleen:
- Ei sitä turhaan sanota, että itäsuomalaiset ovat iloista kansaa!

Naapuri kysyi:
- Missä sinä olet itäsuomalaiseen luonteenlaatuun päässyt tutustumaan?

Mies:
- Kävimme vaimon kanssa Savonlinnassa. Ei tarvinnut sanoa kuin että olemme Turusta, kun he jo alkoivat hekotella.

Mies meni psykiatrille ja valitti että kun häntä niin pelottaa.

Psykiatri:
- No mikä pelottaa?

Mies:
- Pelkään, että kana syö minut.

Psykiatri:
- Eihän toki, miksi niin luulet?

Mies:
- No koska minä olen siemen niin kana voi syödä minut ja pelkään kauheasti koko ajan.

Psykiatri:
- Et sinä ole siemen vaan ihminen, joten sinulla ei ole mitään pelättävää. Kas tässä kotiharjoituksia, tee nämä ja tule viikon päästä uudestaan käymään.

Mies tuli viikon päästä sitten uudestaan ja kertoi, että harjoitusten avulla hän oli vihdoinkin ymmärtänyt, että hän on ihminen eikä siemen. Mutta silti hän jatkuvasti pelkäsi, että kyllä se kana hänet vielä popsii poskeensa.

Psykiatri ihmetteli että miksi mies vieläkin pelkäsi.

Mies:
- No vaikka minä olenkin ymmärtänyt, etten ole siemen vaan ihminen, niin mistä se kana sen tietäisi?!

Jänis löysi metsästä kossupullon ja koska hän oli kuullut huhuja kyseisestä aineesta, päätti sitten kokeilla sitä itsekkin.

Jänis kulautti pullon lopun kituusinsa ja nukkumatti siinä tulikin saman tien ja hän tuupertui sammalikkoon.

Kuinka ollakkaan, paikalle lompsotteli kettu.

Repolainen katseli sammunutta jänistä vesi kielellä ja oli juuri iskemässä siihen leukansa, kun paikalle jolkotteli susi, joka vaati saalista omakseen.

Alkoi lyhyt mutta ankara taistelu, jossa Repolainen sai surmansa.

Juuri kuin susi oli alkamaisillaan aterialle, tuli paikalle karhu.

Metsän kuningas vaati oikeutetusti saalista itselleen, mutta susi ei luopunut siitä vapaaehtoisesti.

Karhu huitaisi kerran, ja sudelle kävi kalpaten.

Vähänkö mesikämmen tiesi, että hän oli koko ajan ollut metsästäjän tähtäimessä. Vain yksi laukaus ja karhu lyyhistyi ketun, suden ja jänön viereen...

Metsästäjä tuli paikalle, näki raatoläjän ja tuumasi sitten:

- Tuossa on kyllä niin paljon lihaa, että parasta lähteä hakemaan traktoria.

Kun metsästäjä oli poistunut, jänis heräsi silmät krapulasta verestäen ja armoton jysäri ohimoilla.

Se katseli raatoja ja tuumi:

- No huh huh... Kaikkea sitä tuleekin kännipäissään tehtyä...

-Kauanko anoppi kerää vielä mansikoita? kysyi Esa.
-Pari tuntia, vastasi Jaana.
-Hyvä! Sitten ei tarvitse laittaa linnunpelätintä..

Pultsari nukkui puistonpenkillä tuiteriansa pois. Siihen tulee sitten pari poliisisetää ja vievät äijän kamarille. Asiakkaalta otetaan tietysti henkilötiedot jne.

Ammatin kohdalla mies vastaa:
- Juustonhaistaja.

Poliisit nauravat:
- Eihän sellaista ammattia ole olemassa!

Mies kuitenkin kivenkovaan väittää edelleen olevansa juustonhaistaja. Poliisit päättävät tehdä kokeen tutkiakseen väitteen. Miehen silmät sidotaan liinalla ja eteen tuodaan vuorotellen eri juustoja.

Mies latelee kaikki oikein:
- Joo, tämä on Emmentalia, tämä homejuustoa, tämä kermajuustoa. Ahaa! palanen Aura-juustoa ja tämä...tämähän on Valion Edamia...

Poliiseja alkaa kismittää ja he päättävät tehdä jekun ukolle ja hakevat peräsellistä vanhan ilotytön alushousut ja haistattavat niitä:
- No, mikäs juusto nyt on kysymyksessä?

Mies vastaa miettimättä:
- Helvi Moilanen, Kauppakatu 19 B 7, ikä 32, paino 68, puhelinnumero 478 399...

Laihian emäntä meni Vaasassa pankkiin rahaa nostamaan.

Ruotsinkielinen kasööri sanoi hänelle:
- En mine anta ennenkö näyttä kvitto.

Emäntä koetti selittää, että kyllä se raha nyt muutenkin sopisi antaa, mutta kasööri vakuutti:
- En anta ennenkö näyttä kvitto! 

Koska ei muu auttanut, emäntä pyllisti ja heitti helmat korviin.

Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.

Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:

- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.

Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.

Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.

Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:

- Tämä se on!

Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.

Mitä insinööri tekee tulipalon havaittuaan?
- Etsii sammuttimen, yrittää keksiä miten sitä käytetään ja viidentoista minuutin yrittämisen, sekä erehtymisen jälkeen, lukee vastahakoisesti käyttöohjeen.

Savolainen mäkkärissä:

- Ja mitäs teille?
- Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä.

- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkoo. Tästä on kyllä männä jo maku.

- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Savon Sanomia ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottaesin hampurilaesen.

- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No se on se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäs teijän tiällä tietee.

- Syötkö täällä?
- Sillon tällön.

- Öh... siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkoo vieläkiin, mutta maku on männä jo.

- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Kah, jos se vuan tahtoo.

- Siis otatko mukaan?
- Tule vuan, jos halluut.

- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilloo? Aattelin kyllä että tuolla pöyvässä...

- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne vuan mahtuu, vähän kyllä eppäelen.

- Eli, kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo... vuan kanelin suap jättee poekkeen.

- Eipä sitä kyllä yleensä... no, kaikkia muita saa siis panna?
- No sepä oli aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkee nyt vähäsen.

- Voi helvetti teidän kanssa!!
- Vai niin, että tällasta palavelua. Taijanpa sitten jättee tilloomatta ja hakkee torilta muikkukukon...

Valtteri Filppula pieraisi kaukalossa.
- Yleisö tuuletti.

Vitsien Vitsit artikkelit