Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Minne hevoset menevät, kun ne katkaisevat jalkansa?
- Hevossairaalaan. Kunhan vitsailin, ne ammutaan.

Miehellä oli tyttöystävä, jonka vanhempien luokse piti mennä syömään.

Miehen autossa oli sellainen vika, että sateella piti virranjakajan kanteen sivellä vaseliinia, jotta auto toimisi.

Pöytä oli katettu appivanhempien luona valmiiksi ja koska vävypoikaa ei kuulunut, rupesivat he kolmestaan syömään ja sopivat keskenään leikkimielellä, että se joka syönnin jälkeen sanoo ensimmäisen sanan, niin tiskaa sitten kaikki astiat.

Juuri silloin auto jyrähtää pihaan, mies ryntää sisään ja pyytää anteeksi myöhästymistään. Hän rupeaa syömään ja yrittää avata keskustelua, mutta kukaan ei sano mitään.

Mies suuttuu sitten ja koppaa tyttöystävänsä sohvalle ja tekee temput kaikkien nähden. Kun kukaan ei sano mitään, niin mies tekee anopilleen saman.

Mies sanoo kovaan ääneen:
- On niin outoa porukkaa, että lähden helvetti sinne, mistä tulinkin.

Ja sitten mies ryntää autolleen.

Vettä sataa kaatamalla ja auto sanoo “wouv wouv wouv“.

Mies syöksyy takaisin tupaan ja huutaa:
- Löytyykö saatana tästä talosta edes vaseliinia?

Talon isäntä säpsähtää ja sanoo:
- Voin minä tämän kerran tiskata...

Miltä Suomi tuntuu ilman Marinia?
- Orvolta.

Miten blondi saadaan kiireiseksi?
– Annetaan sille paperilappu jonka kummallakin puolella lukee ”Käännä”

Mitä huonomuistisesta lehmästä voi lypsää?
- 3 päivää vanhaa maitoa.

Mitä insinööri tekee tulipalon havaittuaan?
- Etsii sammuttimen, yrittää keksiä miten sitä käytetään ja viidentoista minuutin yrittämisen, sekä erehtymisen jälkeen, lukee vastahakoisesti käyttöohjeen.

Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!

Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.

Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!

Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.

Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!

Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.

Kuvittele, että olet loputtomalla narulla, josta et pääse pois hyppäämällä, tippumalla tai kävelemällä.

Miten pääset pois tuolta loputtomalta narulta?
- Lopetat kuvittelun!

Virtasten talossa oli päivällisaika. Isä oli keittiössä kokkaamassa. Yhtäkkiä Pikku-Kalle tuli keittiöön.

Pikku-Kalle näytti mietteliäältä, kun hän istuutui pöydän ääreen.

Isä kysyi:
– Onko mielessäsi jotain, poikani?

Pikku-Kalle vastasi:
– Hmm… on. Miksi sitä kutsutaan, kun kaksi ihmistä makaa toistensa päällä?

Isä nolostui välittömästi ja lehahti tomaatinpunaiseksi. Kukista ja mehiläisistä puhuminen tuntui hieman aikaiselta, mutta samalla hän ei halunnut valehdella pojalleen.

Isä vastasi hieman varovaisesti:
– Sitä kutsutaan rakastelemiseksi.

Pikku-Kalle totesi hetken kuluttua:
– Ei, en usko, että sitä kutsutaan niin.

Nyt isä nolostui entisestään, mutta lopulta sai sanottua:
– Sitä kutsutaan myös naimiseksi.

Pikku-Kalle sanoi:
– Ei, ei sitäkään.

Isä ajatteli, että mikä tuota lasta oikein vaivaa ja tokaisi hermostuneena:
– No mitä helvettiä, sitä kutsutaan nussimiseksi!

Pikku-Kallen silmät alkoivat loistaa ja hän sanoi:
– Nyt keksin! Se on kerrossänky!

Sotaharjoituksissa joku heitti vääpeliä kävyllä ja tämä hirmustui ja huusi:
- Kaikkien lomat on peruttu, kunnes syyllinen saadaan selville!

Mutta kävyn heittäjää ei löytynyt, vaikka vääpeli kuinka uhkaili.

Niinpä hän muutti ovelana miehenä taktiikkaa ja sanoi:
- No, korpraali Konttinen. Teitä minä en rankaise, jos kerrotte syyllisen.

Konttinen vastasi:
- Minä se olin, herra vääpeli.

Vitsien Vitsit artikkelit