Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Kylän vanhin mies täytti 100 vuotta ja paikallislehden toimittaja meni tekemään juttua hänestä.

Toimittaja:
- Mikä on teidän salaisuutenne?

Mies:
- Otin nuorena rahapulassa 10 markalla suihin yhdeltä mieheltä.

Toimittaja:
- Ööh, tarkoitin pitkän iän salaisuuttanne.

Mies:
- Ahaa, paljon hedelmiä ja vihanneksia.

Kaksi vanhaa miekkosta tapasivat toisensa vuosikymmenien jälkeen.

- No, miten sinun elämäsi on kaikkien näiden vuosien aikana sujunut?

- Ihan hyvinhän se muuten on mennyt, mutta pituuden kanssa on ollut ongelmia...

- Mitenkä niin?

- Silloin nuoruudessani jouduin ensin kasvatuslaitokseen ja sitten laittoivat minut katkaisuhoitoon ja nykyisin olen joutunut käymään venytyksessä...

Ennen vanhaan Laihialla oli tapa, että bussista maksettiin vasta poistuttaessa.
Tapa jouduttiin lopettamaan sen jälkeen kun eräs laihialaispoika kuoli nälkään.

Pikku-Kalle opiskeli englantia ja sanoi äidilleen:
- Äiti, minä osaan jo sanoa “kiitos“ ja “ole hyvä“ Englanniksi.

Äiti kehui:
- Sehän on hienoa, kun et ole osannut sanoa niitä Suomeksikaan.

Jos Anna Puu olisi turkulainen, mikä hänen nimensä olisi?
- Onk mittä klapei?

Miksi laihialainen raivostui leipäjonossa?
- Ei saanut alennusta.

Mikä on blondin lemmenkutsu?
- Hei pojat, olen tosi kännissä!

Nainen käveli metsässä ja kompastui yhtäkkiä johonkin, joka lähemmän tarkastelun jälkeen paljastui öljylampuksi. Kun nainen pyyhki sitä hieman, tuli siitä henki esiin.

Nainen kysyi:
- Saanko nyt kolme toivomusta?

Henki vastasi:
- Et saa. Huonojen aikojen ja devalvaation ja muun sellaisen takia saa nykyään esittää vain yhden toiveen… Mikä se olisi?

Nainen pähkäili hetken ja sanoi:
- Siinä tapauksessa haluaisin rauhan Lähi-Itään.

Nainen kaivoi esiin kartan ja jatkoi:
- Haluan, että nämä maat lopettavat taistelemasta keskenään.

Henki katsoi karttaa ja sanoi:
- Voi herranjestas sentään. Nämä maathan ovat tapelleet keskenään jo tuhansia vuosia. Luulenpa, että asialle ei ole mitään tehtävissä. Olen hyvä toteuttamaan toiveita, mutta tähän en kyllä pysty. Toivo jotain muuta.

Nainen mietti hetken ja sanoi:
- En ole vielä onnistunut tapaamaan sitä oikeaa miestä. Miestä, joka on ajattelevainen ja rakastavainen, joka ottaa minut huomioon, osaa laittaa ruokaa ja tekee puolet kotitöistä, joka on uskollinen, hyvä sängyssä, eikä katso urheilua koko ajan. Lyhyesti sanottuna hän olisi ihanteellinen elämänkumppanini.

Henki oli hetken hiljaa ja murahti sitten:
- Näytäppäs vielä sitä saatanan karttaa!

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.

Pikku-Kallella oli äidinkielen tunti. Opettaja kysyi mikä on adjektiivi.

Pikku-Kalle nosti reippaasti kätensä ja huusi riemastuneena:
- Se on kun minusta kasvaa Iso-Kalle, pitkä parta ja isot munat.

Vitsien Vitsit artikkelit