Kuuntele Otteita lääkäreiden saneluista - Osa 2

Poimintoja vitseistä

Missä koulussa ei leikitä poliisia ja rosvoa?
- No poliisikoulussa tietenkin.

Vankilanjohtaja kysyi vangilta:
- Mitä pidät sellistä?

Vanki siihen:
- Pidän erityisesti ristikoista.

Lapissa oli kova pakkastalvi, toimittaja aamukahvilla soitteli ja kyseli, miten kova pakkanen missäki on.

Soitti ensin Muonion Matille, ja kysy paljoko on pakkasta?
- Miinus 52 astetta, kuulu vastaus.

Sitten toimittaja soitti Enontekiölle Aslakille:
- Paljonko sitä teillä on pakkasta?

Aslak:
- Nah, ootappako mie katton... Miinus viistoista astetta.

Toimittaja ihmetteli että miten se on mahollista, kun kerta Muoniossaki on -52 astetta?

Aslak tuumasi:
- Nah, onkhan niillä Muoniolaisilla net mittarit sithen ulkhona?

Mitä eroa on hyvällä ja pahalla paimeneella?
Hyvä paimen panee henkensä lampaitten edestä, mutta paha paimen panee lampaita henkensä edestä.

Vuoden 1000 ja risat tienoilla joukko Ruotsissa ryöstöretkellä olleita suomalaisia joutui ruotsalaisten viikinkien vangeiksi.

Kuningas Eerik Verinen tuumi mitä tehdä. Helpointa olisi panna päät poikki tai myydä vangit orjiksi. Kuningas ajatteli kuitenkin, että hän voisi suojata valtakuntaansa suomalaisten rosvoretkiltä kiduttamalla näitä ennenkuulumattoman kauhealla tavalla. Sitten heidät voisi päästää kotiin varoittavina esimerkkeinä.

Kuningas Eerik Verinen kutsui luokseen pääkiduttajansa Orm Kyysilmän määräten tämän suunnittelemaan kaikkia entisiä hirveämmän kidutuslaitteen.

Laite valmistui aikanaan. Siinä oli avanto ja rannalle rakennettu pieni hirsimökki, jossa oli tuliseksi kuumennettu kivikasa ja lautatelineet. Lautatelineillä oli kasa oksakimppuja, jotka oli tuotu lampaille varatusta kerppuvarastosta.

Kidutus alkoi kuningas Eerik Verisen edessä. Suomalaiset pakotettiin riisuutumaan ja ajettiin keihäillä pistellen lautatelineille. Kivikasalle heitettiin vettä, jolloin suomalaiset olivat läkähtyä höyryyn. Savun ja höyryn seassa heidän oli pakko ruoskia toisiaan oksakimpuilla.

Vähän ajan kuluttua suomalaiset ajettiin kuumuudesta avantoon uimaan. Muutamat pakotettiin jopa pyörimään lumessa. Sitten suomalaiset ajettiin taas kuumaan hirsipirttiin ruoskimaan toisiaan ja sieltä jälleen avantoon.

Näin jatkettiin kymmenkunta kertaa. Kun kidutus loppui ja vähissä hengissä olevat suomalaiset lähetettiin uhkausten saattelemina kotiin, kuningas Eerik Verinen otti ranteestaan kultarenkaan, antoi sen Ormille ja sanoi:

- Mainiota työtä! Tätä opetusta suomalaiset eivät tule unohtamaan ainakaan tuhanteen vuoteen!

Pikku-Kalle oli tanssimassa daamin kanssa ja tokaisi:
- Sinäpä olet todella kaunis.

Neito vastaa:
- Jaa, no susta ei voi sanoa samaa.

Pikku-Kalle:
- Eipä välttämättä, mutta tee niinkuin minä.

Neito:
- No?

Pikku-Kalle:
- Valehtele!

Miksi Martti Ahtisaari ei voi keväällä käyttää ulkona verkkopaitaa?
- Pikkulinnut luulevat häntä talipalloksi.

Keskustalla on kuulemma kaksi hyvää.
- Ja ne molemmat on Kulmunilla!

Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.

Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:

- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.

Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.

Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.

Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:

- Tämä se on!

Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.

Muuan talossa renki kävi yöjalassa talon tyttären luona. Jonkin aikaa se innostus kesti, mutta sitten erään kerran tytär kertoi äidilleen rengin touhuista:
- kun se ei ollenkaan väsy.

Äiti siinä hetken mietti ja sitten sanoi:
- Ootahhan, kun ensi viikolla meillä teurastetaan sika, leikataan siltä värkki ja otat sen mukaasi yöksi. Laitat siihen vatsasi päälle ja katsotaan huomaako renki mitään.

Näin tehtiin ja tytär otti varavärkkinsä mukaan. Renki kävi, eikä mitään erityistä siinä maininnut.
Tytärtä jännitti kovin ja että jos vaikka olisikin jotain petosta asiassa huomannut.

Seuraavana aamuna tyttären piti mennä tuvan poikki ulos. Renki istui tuvan oven suussa penkillä. Tytärtä jännitti niin vietävästi se edellisyön touhu, teki lähtöä, ei heti uskaltanut.
Sitten päätti rohkaista luontonsa ja kulki tuvan poikki aivan kuin ei olisi renkiä nähnytkään.

Päästyään rengin kohdalle, tämä toisesta suupielestään murahti:
- Jos olet kuselle menossa, värkkis on eteisen naulassa!

Vitsien Vitsit artikkelit